23.10. Turvallista matkaa

Säätieteilijät uhkailivat, että tänään alkaa talvi. Me pöllämystyimme siitä niin, että soitimme oitis rengaliikkeeseen ja tilasimme uudet nastarenkaat kokoa 195 ja jotain. Edelliset kumirinkulat olivat osoittautuneet vaarallisiksi jo keväällä, joten meillä olisi ollut erittäin monta hyvää kuukautta ostaa uudet, mutta niin vain taas piti aivan viime tippaan tämäkin asia jättää.

Pyyhkäisimme kuljettajamme kyyditseminä rengaspuodin pihaan, jossa melkein tusina poliisia meitä jo odotti. Vaistomaisesti tarrasimme kiinni turvavöihin ihan vain varmistaaksemme, että ne ovat varmasti käytössä. Sen jälkeen tarkistimme kuljettajamme kädet siltä varalta, että toisessa olisi käyttökuntoinen kännykkä. Ei onneksi ollut, joten vältyimme sakoilta ja huomautukselta ja julkiselta häpeältä.

Poliisit eivät suinkaan olleet pihassa tarkistamassa paikalle saapuvien autojen ja kuljettajien kuntoa, vaan vaihdattamassa omiin menopeleihinsä talvirenkaita. Tuli oikein turvallinen olo siinä omaa vuoroa odotellessa, kun ympärillä hyöri hurja määrä haalaripukuisia renkaanvaihtajia, riuskoja poliiseja ja kaiken kruununa kaksi jäteautoa, jotka sujuvasti motittivat meidät roskiksen ja rengaspinon väliin. 

Muuten palvelu ei ollut täysin onnistunutta. Meitä kehotettiin ajamaan auto huoltohalliin numero neljä. Lopulta onnistuimme pujottelemaan sieltä jäteauton takaa oikealle paikalle poliisien valvovien silmien alla, mutta hallin ovi ei auennut, vaikka miten yritimme näyttää asiakkailta. Ehei, viereisiin tiloihin jonottelevat pääsivät sujuvasti vaihtopaikoille, mutta me jumitimme ovella minuuttikaupalla. Lopulta kuljettajamme kyllästyi, puikkelehti takaisin parkkiin ja kävimme kysymässä, oliko ymmärryksessämme ehkä jotain vikaa, vai miksi olimme unohtuneet odottelemaan. 

Saavuimme paikalle sopivasti kuullaksemme, miten edellämme olevalle asiakkaalle sanottiin, että halli numero neljä olisi vapaa, sinne saisi siis ajaa samantien. Heiluttelimme oman automme avainta ja mitä teki ystävällinen asiakaspalvelija: muisti meidät ja naputteli laskun valmiiksi. Seisoimme siinä pankkikortti kädessä ja kysyimme, olisiko mahdollista samaan hintaan saada myös se talvirenkaiden vaihto. Meidän mielestämme melkein 500 euroa on hieman hintava summa siitä, että olemme odotelleet kiltisti vuoroamme pääsemättä edes huoltohalliin sisälle.

Rengasliikkeissä ei turhaan pyydellä anteeksi tai pahoitella. Siellä on sellainen äijämeininki, että valittajia ei kuunnella. Pikainen katsaus ajanvarauslistaan osoitti, että seuraava vapaa aika olisi parin tunnin kuluttua, voisimme jäädä odottamaan tai käydä välillä vaikka shoppailemassa. Nostimme vasenta kulmakarvaamme ja kysyimme, että ihanko tosissanne olette. Meille varattu aika on juuri nyt kulumassa, ja jos he epähuomiossa ottivat siihen toisen auton, ei ongelma kosketa meitä vaan ainoastaan heitä. 

Lopulta, aika ripeästi vielä, saimme autoomme talvirenkaat hallissa kolme ja samalla lupasimme itsellemme, että tuossa puodissa emme enää käy. Paitsi että ne poliisit kyllä herättivät sen verran luottamusta, että saatamme taas keväällä olla ihan eri mieltä.

Koska talven piti tulla, on meillä pehmoiset fleecetakit, joissa on hupun reunassa teddysomiste. Eroa näissä on vain nappien verran. Nämä olisivat aika näppärät, jos vaikka tulisi monta metriä lunta ja pitäisi näkyä kohtalaisen hyvin.