torstai 4. lokakuuta 2012

4.10. Kahviautomaatin karmea kosto

apinainen

Meillä on kerhossa kahviautomaatti, joka on oikeastaan hankittu sinne vain aikuisia varten. Me nuoremmat käytämme sitä lähinnä kylmällä säällä, jolloin haluamme nauttia juomaksi jotain lämmittävää eli lorottelemme automaatista kuumaa vettä mustaviinimarjamehua laimentamaan.

Kahviautomaatti on mallia mahdollisimman halpa. Se ei osaa tehdä mitään lihottavia kaakaoita tai edes maitokahvia, vaan sen repertuaariin kuuluu joko kuuma vesi tai pelkkä äijäkahvi, johon voi lisukkeeksi ottaa maitoa ja/tai sokeria. Nuo lisukkeet tulevat kahvin sekaan likaisenharmaana nesteenä, jonka tarkoitus on varmaan vähentää koko automaatin käyttämistä. Aika usein ilkummekin siinä tauon aikana, että koko masiina valmistaa maailman pahinta kahvia ja kaiken lisäksi tekee sen niin laiskasti, että luulisi sen olevan valtiolla töissä.

Periaatteessa varsinainen täysautomatisoitu kahvinkeittoprosessi on jännittävä yhdistelmä puuskutusta, raaputusta ja puhinaa. Me epäilemme, että keittimen sisällä asustaa pari pientä mummoa, jotka vaivalloisesti änkeytyvät ylös lepopatjoiltaan, kun joku painaa automaatin nappeja. Sitten ne mummot laittavat tulet ison padan alle, veivaavat kampia, hilaavat kahvinpapuja myllyyn jauhaakseen ne, raahaavat sokeriliuossäiliöitä ympäriinsä ja tuhahtelevat paheksuvasti, jos joku haluaa maitoakin juomaansa. Kaikesta tästä kuuluu masiinan ulkopuolelle vain osa, mutta etenkin harmituksen huokaukset tavoittavat myös sen, joka laitteen ulkopuolella odottaa saavansa juomansa tuosta vain näkemättä itse mitään vaivaa. 

Aina välillä keitin korahtelee kuin viimeisiä henkäyksiään ja lirauttelee hanoistaan muutaman pisaran nesteitä, vaikka kukaan ei olisi lähimaillakaan. Tällä se selkeästi osoittaa, miten vähän välittää namiskojen painelijoista ja tyhjistä mukeista: kahvia voi sen mielestä tarjoilla silloinkin, kun kukaan ei sitä halua.

Me emme koskaan uskalla laittaa niitä koneessa asuvia pieniä mummoja isoihin töihin, joten olemme hyvin varovaisesti ja anteeksipyytäen napauttaneet nappia, jossa lukee "kuuma vesi". Sitä painettuamme laitteen näyttötauluun tulee kohtelias viesti "sinun vesi valmistuu". Hetkeä myöhemmin mehulasiimme valuu hieman väsähtänyt virta lämmintä vettä ja kone kertoo näytöllään, että "sinun vesi valmis" ihan siltä varalta, että emme itse olisi tapahtumaa havainneet. Vettä kiehauttaessaan kahvinkeitin ei koskaan murise yhtä uhkaavasti kuin silloin, kun se valmistaa kahvia, joten emme ole kaikesta kahvinvalmistusprosessiin liittyvästä rusahtelusta ja kitinästä huolimatta osanneet pelätä mitään erityistä terrori-iskua. Kaikesta päätellen keittimen mummot ovat silti jo pitkään suunnitelleet attentaattia, koska tänään ne iskivät todella yllättäen ja suorastaan epäinhimillisen raukkamaisesti.

Olimme ottamassa automaatista hieman kuumaa vettä saadaksemme lämmintä mehua. Kone tärisi hetken ja kurlutteli itsekseen, jonka jälkeen se purskautti mukiimme epämääräistä harmaanvalkoista paksua nestettä. Tarkempi analyysi osoitti, että keittimen mummot olivat päättäneet ihan oma-aloitteisesti aloittaa sokerirasituskoneen, koska olimme veden sijaan saaneet mehun sekaan desilitran verran sokerilientä. Me olemme persoja makealle, mutta emme sentään niin persoja, että haluaisimme juoda imelää  tököttiä. 

Jonossa jäljessämme seisoneelle kerholaiselle kävi vielä huonommin. Hänkin halusi vettä, mutta keittimen mummot olivat toista mieltä ja kaatoivat mukiinsa vahvaa, mustaa kahvia. Sen jälkeen keitin sanoi HIK ja ihan selkeästi röyhtäisi. Seuraavat kerholaiset saivat painella mitä tahansa masiinan nappeja, lopputulos oli aina sama eli kahvinkeittäjämummot tarjosivat sinnikkäästi kaikille oikein laihaa kahvia. Ehkä meidän ei olisi pitänyt moittia keittimen toimintaa niin, että se kuuli. Loukkaantuneen kahvinkeittimen saattaminen toimintakuntoon saattaa olla hyvin hankalaa, sillä kuulemamme perusteella ne ovat aika pitkävihaisia.

Onneksi kerhoa on uudestaan vasta ensi viikolla. Kuvassa esittelemme tämän päivän kerhovaatteemme eli kukkaraitainen paita ja sukkahousut neuleesta sekä kätevät esiliinamaiset liivihameet. Pirjon asun apinainen kangas on kangaskauppa Wexleristä, Purjon Marimekolta. Se on muuten unikkokuosia, jos et heti huomannut. Sanotaan vaikka, että nämä ovat sellaisia pirteitä asuja, joilla juhlitaan lokakuuta ja melkein sateettomia päiviä.

1 kommentti:

  1. Hetken aikaa jo luulin, että meidän työpaikan entinen masiina on kierrätetty teille, mutta ei kuitenkaan... siinä ei lukenut mitään, se vaan puhisi ja kitisi ja korahteli. Ja oli hidas. Puolet kahvitauosta meni kahvin jonottamiseen, jos sattui joutumaan jonon hännille.

    Mutta sitä kahvia sentään vielä pystyi juomaan, nykyisen automaatin (jossa on näyttö ja joka on nopeempi ja monipuolisempi kuin normikahvila) tököttiä ei voi. Mutta ei voi ruokalan kahviakaan. Olen sitten kahvitta.

    VastaaPoista