Me olemme kyllästyneet muutospuheeseen eli siihen löpinään, jonka mukaan muutos on aina tarpeellinen, se vie asioita eteenpäin ja mahdollistaa kaiken hyvän ja ihanan. Muutosvastarinta puolestaan on vain sitä, että on jumittunut johonkin vanhoihin ja toimiviin tapoihin ja pelkää kehittyä.
Ja höpsis sanomme me tähän: ihmiset saisivat töissä paljon enemmän aikaan, jos eivät joutuisi koko ajan istumaan muutosvalmennuksissa miettimässä sitä, miten tekisivät työnsä entistä hankalammin vain siksi, että jollain on ollut työaikana tylsää, ja hän on päättänyt keksiä uuden organisaatiokaavion. Sitä on sitten käsitelty johtokunnissa ja palavereissa ja alunperin pelkkä tylsyydenestokeino onkin yllättäen ikään kuin muuttunut lihaksi eli vaikka mikään ei ole vialla (tai ehkä juuri siksi), sotketaan kaikki asiat muutoksen tarpeellisuuteen vedoten. Näin voidaan tehdä, koska kukaan ei oikein tiedä, mistä koko ajatus sai alkunsa eikä kehtaa sitä kyseenalaistaa, koska se voisi tarkoittaa työpaikan menettämistä.
Erityisesti inhoamme konsulttien levittämää sanontaa, jonka mukaan muutos on aina mahdollisuus, johon meidän tulee sen enempiä järkevästi miettimättä tarttua. Me olemme erittäin päinvastaista mieltä eli vielä varmemmin mahdollisuus on pelkkä muutos, ja jos meiltä kysyy, ei se ole koskaan pelkästään hyvä asia.
Me esimerkiksi toimimme tuossa kuvassa juuri niin kuin kaikki muutosinnovaattorit ehdottelevat eli katsomme vaihteeksi asioita uudesta näkökulmasta. Meille tämä näkökulma on ns. yläviisto, eli olemme tekemässä uhkarohkeita trapetsitemppuja ihan ilman sitä trapetsia näillä renkailla, jotka on kiinnitetty lähestulkoon kattoon. Vaikka me miten yritämme nähdä asioita uudella tavalla, niin ainoa havaintomme on se, että täällä pyöriminen ei ole mitään tervepäisen tekemistä. Jalostamme siksi omaa ajatustamme edelleen ja päädymme siihen, että muutos on pelkkä temppu, jossa epäonnistuminen satuttaa sitä, joka putoaa korkeimmalta. Monta muutosta puolestaan on temppurata, jossa on vaikka miten monia mahdollisuuksia teloa kätensä tai jalkansa.
Asuvalintamme osui nappiin eli meidän mielestämme kunnon muutos ansaitsee seurakseen joustofroteeta. Purjon asussa on vaikka miten monta Nalle Puhia ja Pirjolla jotain muita suloisia nallehahmoja. Näissä on helppo tehdä kieppi tai kaksi tai vaikka kuperkeikkoja, jos ei pelottaisi niin hurjasti katsella maailmaa uudella tavalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti