29.11. Miksi feministeille kelpaa vain törkyturpatyttö?

Tänään olemme äärimmäisten kysymysten äärellä. Luimme epäonneksemme Rosa Meriläisen blogin (HS 29.11.2012), jossa hän toteaa, että hyvin kasvatettu tyttö ei tottele ja toisaalta toivoo, että mahdollisimman moni nuori naisenalku kapinoisi perhejuhlissa äänekkäästi ja siten osoittaisi, että ei kielloista lannistu. Hyvä käytös ja muiden huomioonottaminen eivät taida olla kovin korkeassa kurssissa siinä yhteisössä, jossa Meriläinen haluaisi meidän elävän. 

Feministien mukaan naisilla tulee olla samat oikeudet ja mahdollisuudet  kuin miehillä. He myös vetoavat sukupuolten tasa-arvoon, mutta oman sukupuolensa sisällä he eivät tasa-arvoa hyväksy. Kiltti, hyväkäytöksinen ja muidenkin tunteita ajatteleva tyttö (tai kaiketi myös poika) ei ole kovinkaan toivottu vaihtoehto ainakaan Meriläisen blogin perusteella. Mihin siis unohtui se tasa-arvo ja tytön oikeus valita vaikka korkokengät ja prinsessamekko, jos siltä tuntuu? Miksi perinteisesti poikamaisina pidetyt teot ovat jotenkin enemmän tasa-arvoisia kuin tyttömäiset jutut?

Tuossa blogikirjoituksessa toistui jälleen kerran muissa vastaavissa kolumneissa totena esitetty mielipide siitä, että rauhallinen, aikuisia kuunteleva ja heidän esimerkkinsä mukaan toimiva lapsi olisi arka ja nujerrettu. Vastaavasti meluisa, likainen ja räkäinen lapsi on yhteiskunnalle suoranainen lahja, sillä terävät kyynärpäät ja reipas etuilu ovat ne ominaisuudet, joita feministit arvostavat. Niiden avulla saa sen, mitä kiltit tytöt eivät koskaan saavuta eli ainakin muutaman mustelman ja negatiivista huomiota. Tottelevaisuutta pidetään halveksittavana asiana, vaikka se saattaa olla yksi evoluution keino pitää ihmiskunta elossa. Uskokaa tai älkää: tottelemattomille lapsille tapahtuu useammin kurjia juttuja kuin niille, jotka malttavat mielensä eivätkä suinpäin ryntäile autojen alle.

Kiltteys tulkitaan turhan usein puutteeksi sen sijaan että havaittaisiin, että fiksu lapsi osaa sopeuttaa käytöksensä tilanteen mukaan. Yllättävän usein siitä myös palkitaan. Siinä missä Meriläisen ihannoima lapsi kirkuu hääkirkossa kuin pesärosvouksen uhriksi joutunut lokki, tyytyy älykkäämpi lajitoverinsa istumaan rauhallisesti penkissä rusinoita napostellen. Vaikka feministiäiti kehuukin muiden juhlan pilaavaa lastaan vahvaluonteiseksi ja pelottomaksi, löytää hääväki ainakin yhden erittäin hyvän syyn vastaisuudessa puolustaa lapsettomia häitä.

Ai että miksikö koko asia meitä rassaa? Ehkä siksi, että mielestämme tytöille pitää tasa-arvon nimissä hyväksyä myös rimpsut ja röyhelöt sen sijaan, että aina ihailtaisiin poikamaisia tekoja. Samoin pojille pitää antaa lupa istua kaikessa rauhassa paikallaan eikä aina olettaa, että heidän elämäänsä kuuluu riehuminen ja meteli. Ehkä se sukupuoli ei sittenkään ole niin vahvasti maailmaa määrittävä asia kuin feministit haluavat nähdä vaan ihminen koostuisi jostain muustakin paljon tärkeämmästä.

Me päätimme osoittaa olevamme suorastaan hurjia ja nappasimme kuvaan mukaan mopokypärän. Tämä tosin näyttää joltain Star Wars -hahmolta enemmän kuin päänsuojalta. Asumme ovat vähän kuin vastapainoksi hempeilevää trikoota. Purjolla on vaaleanpunaisia kukkia ja Pirjolla oranssilla pohjalla mustia tähtiä.