Me pidämme kirjoista. Voisimme lukea niitä tuntitolkulla tai vaihtoehtoisesti katsoa kuvia. Valitettavasti kirjahyllymme tila on rajallinen, joten meistä on tulltu erittäin ahkeria kirjastonkäyttäjiä. Pitkiltä kunnallisilta hyllyrivistöiltä olemme viikottain kantaneet kotiin kilokaupalla luettavaa ja siten osoittaneet omalta osaltamme innostunutta kulttuurinkaipuuta.
Kirjastojen nykykäytäntönä ovat alennus- ja tyhjennysmyynnit, jolloin tilanpuutteen vuoksi myydään kirjoja, joita kukaan ei ole aikoihin lukenut tai sitten sellaisia kirjoja, joita ei muuten vain katsota tarpeellisiksi säilyttää, kun uutta kertakäyttökirjallisuutta on saatavilla runsain mitoin. Niinpä hyllyistä saavat väistyä erilaiset maailmankirjallisuuden klassikot siinä kuin nuhjuiseksi kulunut salapoliisiromaanikin, jos ne jonkun matemaattisen mittariston mukaan ovat loppuunluettuja.
Enää ei siis voi olla varma, että kirjaston hyllystä löytyy se maailman ihanin käännös Monte Criston kreivistä vuodelta kirves ja kivi. Ehei, hyllyssä saattaa olla mikä tahansa surkeampi väännös samasta teoksesta, mutta se paras on mahdollisesti myyty muutamalla eurolla pois vain siitä syystä, että sitä ei ole luettu riittävästi. Tilalle on ostettu noin neljätoista kappaletta jotain esikoiskirjailijan novellikokoelmaa, joka kiinnostaa tasan kaksi kuukautta ja häipyy sitten unholaan, jos ei kirjailija ymmärrä avautua naistenlehtien palstoilla elämästään ja siten lisää kirjansa hengissäoloaikaa.
Varma ei voi enää olla edes siitä, että joku mukava kirja viime vuosituhannelta löytyy vuodesta toiseen omalta paikaltaan siististi aakkostetulta hyllyltä. Jos huonosti käy, joutuu se lempiteoskin myyntiin. Turha on enää ajatella, että omaa opusta ei kannata ostaa, koska melkein kirjan kuin kirjan voi etsiä kirjastosta. Kaukana ovat tuollaiset ajat tai edes se, että kirja oli rauhallisena varastossa odottamassa lukijaansa. Kun ei ole tilaa niin ei ole tilaa ja liiat myydään pois, joten kirjaston alennusmyynnissä kannattaa katsoa valikoima tarkasti ja täydentää sitten omaa kirjahyllyään juuri niillä kirjoilla, jotka olivat joulumyynnissä vuonna 1981 ja joita ei enää saa mistään.
Ne kirjat, jotka eivät mahdu kirjaston hyllyyn tai joita kukaan ei suostu ostamaan, revitään palasiksi ja toimitetaan energiajätteeksi. Tämä raastaa kirjallista sydäntämme ankarasti. Toisaaltaon helpotus ajatella, että sinne lämpöroviolle päätyvät sellaiset menestysteokset kuten "Tuunaa sisustuselementtejä vanhoista villasukista" tai "Itä-Saksan maakellarirakennustaiteen helmiä", joita ei koskaan olisi edes pitänyt painaa. Samalla valitettavasti miettii, että lieskat päätyvät ahnaasti tuhoamaan myös kokonaisia tietosanakirjasarjoja, joista voisi oppia vaikka sellaisen tärkeän asian, että napakettu on toiselta nimeltään naali.
Meillä ovat arvot kohdallaan ja Arvo Ylpön muistelmat napakasti hyllyssä. Siksi saatamme tässä esitellä suorastaan satumaisia mekkojamme. Purjon asuun on aplikoitu sininen elefantti, joka varmasti löytyy jostain satukirjasta. Pirjolla on liivihameellinen Hello Kittyjä ja somasti sointuva vaaleanpunainen pusero.
Täyttä asiaa, moni ei tule ajatelleeksi esim. tietosanakirjojen tarkistusta. Usein jopa 500 asiantuntiaa tarkisti, että kirjasarjan tiedot pitää paikkansa. Nyt WIKIPEDIA aikaan kuka tahansa voi kirjoittaa artikkelia, mistä tahansa oli asiantuntija tai ei. Kunhan ei loukkaa ketään, se riittää. Minä pidän kirjoista ja olen kerännyt niitä vuosikymmeniä. Kirjasto myynnistä olen samaa mieltä, eikä todellakaan ole samantekevää mitä painosta lukee. Käännöksissä on eroja.
VastaaPoista