tiistai 6. marraskuuta 2012

6.11. Sun pitäs kuule Kale oppia avautumaan mulle!

pallohaalarit

Otsikon tekstin tarttui tahtomattamme korvaan käydessämme kaupassa. Huomaamme kaikenlaista epäolennaista, koska meillä ei ole oikeaa elämää vaan kuljemme kerhon, kaupan ja kodin bermudankolmiossa. Siksi tarkkailemme läheisiämme turhankin uteliaina joka kerta, kun poistumme kotipihasta ihmisten ilmoille ja valitettavasti kuulemme satunnaisia lauseita, joita ei ole korviimme tarkoitettu.

Kyseinen Kale oli suunnilleen viisikymppinen tavallisenoloinen mies, joka yrmeänä lykki ostoskärryjä marketissa. Sanoja oli samanikäiseltä vaikuttava nainen, joka uteli mieheltä kuin sylilapselta, että tätäkö leikkelettä vai sittenkin tuota, näitäkö omenoita vai sittenkin vihreitä, tätäkö shampoota vai mieluummin tuota toista. Tätä siis loputtomiin. Kale vaikeni kuin muuri, korkeintaan ynähteli tai korahteli sen mukaan, mitä mieltä sattui olemaan.

Meillä on tapana kiertää kauppa aina tiettyä reittiä, ja jostain syystä kyseinen pariskunta osui samoille hyllyille tämän tästä. Kuulimme siis suurimman osan keskusteluistaan tai oikeastaan siitä vuodatuksesta, jota nainen suustaan suolsi. Jatkuvan kyselemisen lisäksi nainen alkoi vähitellen purkaa mieltään muinkin tavoin eli kertoi naapureista, sukulaisista, työpaikasta, lapsuudesta ja milloin mistäkin vaitonaiselle miehelle, joka hylly hyllyltä tympeämmän näköisenä kulki naisen perässä.

Lopulta nainen tarrasi kärryihin kiinni ja lausui meidän mielestämme kuolemattomat sanat: Sun pitäs Kale oppia avautumaan mulle!

Täytyy myöntää, että jämähdimme niille sijoillemme ja ryhdyimme hyvin perusteellisesti tutkimaan kurkkusäilykkeiden eroja. Emme voineet poistua paikalta kuulematta, mitä Kale sanoisi. Lisäksi meitä kiinnosti, miksi ihmeessä nainen halusi Kalen avautuvan hänelle nimenomaan iltapäivän ruuhkaisessa marketissa eikä esimerkiksi kotona tai lenkkipolulla.

Kale tuhahti hyvin monimerkityksellisesti. Olimme tuhahduksessa aistivinamme pienen määrän halveksuntaa, kohtalaisen ison palasen pidätettyä tyytymättömyyttä, hienoisesti ironiaa ja ylenpalttisesti alistumista. Toisaalta: jos toinen avautuu omista ja etenkin muiden asioista koko ajan, on siihen väliin hankala saada ujutettua edes pientä mielipidettä. Lopulta mies avasi sanaisen arkkunsa ja totesi hyvin tilannetietoisesti, että "jaaha". Sitten hän kääntyi ja lähti rivakasti etenemään kohti virkoitusjuomapuolta, josta uskomme hänen ryhtyneen etsimään jotain kielenkantoja kirvoittavaa. Meillä ei valitettavasti enää ollut aikaa jäädä tarkkailemaan tilannetta, vaikka nainen lähti miehen perään kiekaisten, että "meidän pitää puhua enemmän". Tarkentaisimme, että kovin paljoa enemmän ei voi puhua kuin hän, joten tuo tuskin onnistuu.

Me olemme pukeutuneet talven tulon kunniaksi (tosin talvi jäi ikävällä tavalla saapumatta) pallollisiin fleecehaalareihin, joissa meillä on mukava ja pehmoinen olo. Suosittelemme tällaisia asuja myös Kalelle. Kun vetää hupun kunnolla päähänsä, ei tarvitse turhia avautua.
 

1 kommentti:

  1. Onpa ihanat haalarit! Juuri tuollaisen (jättikokoisen) tarttisin, kun tulee kylmät ilmat ja joudun suoraa sängystä kyydittämään koiranpennut (ne mitään pentuja enää oo, kohta puolivuotiaita) pihalle. Yöpaidassa tulee kylmä äkkiä. Takin saa aina siepattua niskaan eteisestä, mutta housuja ei ehdi laittaa...

    VastaaPoista