Pohdintamme rajoittuu tällä kertaa ns. eettisiin joululahjoihin eli erilaisiin lahjan saajalle aineettomiin lahjoihin, jotka sitten jossain muussa maassa konkretisoituvat vuohena, kasvimaana tai vaikka viitenä sikana. Joulupukille olemme ilmoittaneet, että lahjavuori ja runsas materia on meille sen verran tärkeitä, että sikalahjakortteja tänne ei kannata kanniskella. Olemme itsekkäitä ja tiedämme sen, joten omaan napaan tuijottamiseen kohdistuvat moitteenne valuvat kuin vesi hanhen selästä.
Jos joskus tuollaisen vuohen tai vastaavan menisimme hankkimaan, niin edellyttäisimme, että kyseiseen vuoheen asennetaan joko mikrosiru tai ainakin se rengastettaisiin. Lisäksi vuohen koodi kerrottaisiin meille, jotta voisimme erityisen nettisivuston välityksellä seurata sen liikkeitä vaikkapa kymmenen metrin tarkkuudella. Jos vuohi tuntuisi pysähtyvän epäilyttävän pitkäksi ajaksi paikalleen, voisimme päätellä, että se päätyi paistiksi sen sijaan, että olisi tarjonnut muita anteja kuten lisää pikkuvuohia omistajalleen.
Toinen vaihtoehto olisi, että kyseisestä lahjavuohesta lähetettäisiin kerran viikossa kuva lahjoittajalle. Filunkipelin estämiseksi vuoheen tatuoitaisiin numerokoodi ja sen korviin laitettaisiin EU:n eläintenvalvonnasta tutut keltaiset lätkät. Näin lahjoittaja voisi olla varma, että juuri hänen kustantamansa elikkohan se siinä on. Uutisista olemme nähneet, että kamerakännykät ovat levittäytyneet laajoille alueille Aasiaan ja Afrikkaan, joten kuvan lähettäminen ei olisi ongelma. Tärkeintä olisi, että saisimme luotettavaa ajantasaista tietoa siitä, että lahjoituksemme on päätynyt juuri sinne, minne sen luvattiinkin menevän eikä esimerkiksi vallan vääriin taskuihin. Onko kukaan koskaan saanut tietää, minkä nimen kyläläiset ovat lahjavuohelle antaneet, kysymmepä vaan! (emmekä odota vastausta)
Toki me tiedämme, että eettisen lahjan tärkein osa on se kaunis ajatus, joka antajalla on hänen valitessaan serkkupojalle 1000-palaisen palapelin ja kauko-ohjattavan auton sijaan kaukaisen kylän asukkaille hankittavan kanalauman. Me päätimme tänä vuonna ajatella niitä kauniita ajatuksia oikein tuntitolkulla, jos se kerran on se olennaisin juttu. Olemme varmoja, että ne ilahduttavat ihan ilman rahalahjoitustakin.
Vaatepuolella suosimme kierrätystä eli liivihameemme on tehty Marimekon puuvillasta. Joku on joskus tehnyt pyöreitä pöytäliinoja ja lahjoittanut sitten loppurippuset meille. Puserot ovat punaista trikoota. Tällaisissa asuissa on oikein mukava ajatella joulumielisesti pientä vuohilaumaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti