Me olemme vielä hieman eilisen itsenäisyyspäivän tunnelmissa. Tuijotimme tiukasti television ehdottomasti kummallisinta suosittua kättelyohjelmaa reilusti yli kahden tunnin ajan ja moitimme estoitta melkein kaikki mekot joko tyylittömiksi, huonosti kuositelluiksi tai muuten vain omituisiksi. Vain Lisa Sounion nalleleninki sai meidän varauksettoman suosiomme: miten näppärää kiinnittää uninalle tarroirra kiinni helmoihin. Siitä sen saa kätevästi irrotettua, jos kesken juhlien väsymys yllättää ja haluaa käpertyä jonnekin sohvannurkkaan nukkumaan.
Jos ja kun meidät joskus kutsutaan presidentin itsenäisyyspäivävastaanotolle, niin todennäköisesti pukeutuisimme suunnilleen siten kuin tämän päivän kuvassa. Purjo valitsisi ehdottomasti aivan liian paljon kimallusta ja ylipitkän helman, jonka päälle muut vieraat voisivat tämän tästä talloa. Hileitä ja paletteja ei voi koskaan olla liikaa, eikä pitsiäkään. Sen sijaan emme ymmärrä, miksi yhdeksi juhlien parhaaksi puvuksi mainittiin erityisesti miesten vanhoista nahkatakeista liimaamalla aikaansaatu luomus. Mieltämme painaa tiedottomuus siitä, miksi naisten takkeja ei kelpuutettu uusiomateriaaliksi, ja mitä ihmettä ne takittomat miehet nyt laittavat ulos mennessään päälleen.
Leveä helma on ehdottoman tärkeä, sillä emme halua tepastella punaisella matolla miniaskelein ylikapeassa mekossa peläten joka hetki horjahtamista. Siksi Pirjolla on asussaan kaksikerroksinen alaosa, jonka sisäkerroksen alareunaan on ommeltu turkoosista satiinista laskoskaitale. Sen ansiosta melkein metrinen (ympärysmitta, ei halkaisija) helma laskeutuu mahdollisimman laajaksi kaareksi. Hulmuava kangaspaljous keinahtelisi aika somasti vaikka letkajenkan tai perinteisten kansantanhujen tahdissa.
Meillä on asuissamme ihan oikeat hihat, joiden ansiosta kukaan ei voi tietää, onko käsivarsissamme alleja eli ylimääräistä höllyvää painolastia. Aika monelle eilisten linnanjuhlien vieraalle hihat olisivat voineet olla paikallaan. Muutamalle olisimme ojentaneet myös kaulaliinan, sen verran avonaisissa asuissa siellä tepsuteltiin. Tyylitaitureina tiedämme, että ompelimon kuvassa noin 180 cm mittaisen ja 40 kilon painoisen mallin päällä oleva asu muuttuu aika lailla, kun se kaavoitetaan 160 cm mittaiselle ja 80 kilon painoiselle. Mutta niinhän sitä sanotaan, että ahneesti suklaata mussuttavasta suusta kärsii koko kroppa, joten omapa on vika, jos ei ole yhtä kukkakeppimäisen kepeä kuin me.
Joku vieras kehui käyttäneensä samaa pukua useana vuonna peräkkäin. Tosin se on joka vuosi purettu osasiinsa, värjätty ja kasattu uudestaan kokoon, joten käytännössä se on ommeltu uudestaan vuosi toisensa perään. Helma on monin eri värein siten osallistunut useisiin juhliin, mutta yläosa on tuunattu, joten emme ole ihan varmoja, voidaanko puhua samasta puvusta. Avarasti katsottuna Pirjollakin on tässä kuvassa vanhojentanssileninki, koska tuosta turkoosista kankaasta on joskus sellainenkin tehty.
Odotamme kiihkeästi kutsua ensi vuoden juhliin, jotka pidetään jossain muussa kuin remontoitavassa presidentinlinnassa eli vaikka stadionilla tai jollain isolla areenalla. Koska Suomen suosituimmaksi kättelytilaisuudessa on viime vuonna nähty Angry Bird ja tänä vuonna nalle, niin eikö jo ensi vuonna olisi kahden tyyliblogia pitävän nuken vuoro?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti