tiistai 18. joulukuuta 2012

18.12. Tiskiharjan salattu elämä

popohaalarit

Meillä on kerhossa tapana, että eväshetken jälkeen jokainen tiskaa käyttämänsä astiat eli vähintäänkin huuhtelee mehupullonsa sekä lajittelee mahdolliset roskat kuten banaaninkuoret biojätteeseen ja paperiset ruokaliinan energiajätteeseen. Koska tuo lajitteleminen on äärettömän hankalaa, on meillä ihan kuvalliset ohjeet siitä, mihin mikäkin roska kuuluu. Silti aina joskus syntyy ongelmia vaikka siitä, että onko jugurttipurkin kansi mitä jätettä ja mihin ihmeeseen laitetaan se läpimärkä käsipyyhepaperi, jolla pyyhkäistiin pöydältä kaatunut maito.

Tämä puoli ruokailusta on siis äärettömän hyvin hoidettu, mutta isompana ongelmana esiintyy nykyisin hyvin itsepäinen tiskiharja, joka löytyy tämän tästä milloin mistäkin. Kerholaisissa kun on kaksi koulukuntaa, joihin kumpaankaan me emme kuulu. Ensimmäisten mukana tiskiharjan paikka on tiskialtaassa, jossa se iloisena odottaa käyttäjäänsä. Toisten mukaan tiskiharjan pitäisi olla pöydällä tiskialtaan vieressä, josta sen sujuvasti löytää aina tarvittaessa. Koska kumpikaan koulukunta ei suostu antamaan periksi, siirtyy tiskiharja paikasta toiseen aina sen mukaan, kuka sitä on viimeksi käyttänyt.

Asiasta on käyty lukuisia tunnerikkaita keskusteluja, joiden pohjalta voisi väittää, että jotkut asiat nyt vain ovat elämää suurempia. Meidän  kerhossamme se on tämä tiskiharja, jonka paikasta kumpikaan osapuoli ei suostu tinkimään piiruakaan. Ei edes silloin, kun toiset väittävät märän harjan sotkevan tiskipöydän pintaa siten, ettei siihen voi enää mitään muuta laskea ja toiset puolestaan valittavat, että se tiskialtaassa purjehtiva tiskiharja on itsessään ärsyttävän märkä. 

Vikaa on etsitty keittiön suunnittelijasta, joka oli sitä mieltä, että kerhossa ei tarvita suurinta suomalaiskeksintöä eli astiankuivauskaappia, jonka alaritilään harjan saisi kätevästi heilumaan. Vikaa on etsitty myös tiskipöydästä, jossa ei ole mitään järkevää paikkaa harjalle. Upotetun altaan ansiosta tiskipöytälevyssä ei ole mitään vedenvirtausta estäviä reunoja, joten turha vedelläkotraus kostautuu yleensä pienimuotoisena vedenpaisumuksena. 

Meillä olisi kätevä, mutta valitettavasti mahdoton ratkaisu. Tiskialtaan yläpuolelle kaakeliin voisi kiinnittää imukuppikoukun, johon harjan saisi valuttamaan ylimääräisiä vesiään suoraa altaaseen. Valitettavasti tämä vaihtoehto ei käy, koska sellainen imukuppisysteemi saattaa olla vaarallinen: koskaanhan ei tiedä, milloin joku meistä saa päähänsä nielaista sen! Siis omin somin pienin sormin irrottaa seinästä, tunkee suuhunsa ja aiheuttaa yleistä pakokauhua ynnä hämminkiä. Näin meille kerrottiin. Sitä me vain emme ymmärrä, että eivätkö muka kerhotädit huomaa, kun joku meistä kipuaa tiskialtaaseen ja ryhtyy moiseen toimeen, pikkuruisina kun emme edes tuolilla seisten yllä seinään asti.

Vaatteina meillä on öttiäishaalareita, joiden värit eivät soinnu toisiinsa, mutta näiden tarkoitus onkin olla lämpimiä.

2 kommenttia:

  1. Ratkaisu on tässä:
    http://www.clasohlson.com/fi/Tiskiharja-kukka/Pr349505000

    VastaaPoista
  2. Sanna, olet nero!

    Aina sitä uutta oppii, kun aikansa ihmettelee ja kummastelee.

    VastaaPoista