Tänään me olemme tehneet epätavallisia asioita eli lahjoneet varsinaisia alamaailman edustajia tarkoituksenamme puhdas hyöty!
Joskus kerhopäivinä meidän automme on parkkihallissa maan alla. Siellä se on turvallisesti saanut sulatella lumensa, ja meistä on ollut mukavaa kerhopäivän päätteeksi päästä ajelemaan autolla heti eikä vasta sitten, kun se on kaivettu hangesta esiin. Sisätiloissa ei tarvitse pelätä, että epähuomiossa luo lumet jonkun toisen omistaman auton ympäriltä ja päältä, vaikka kieltämättä meillä on joskus hankaluuksia muistaa, mihin omamme olemme jättäneet.
Erittäin tärkeässä osassa tätä autonsäilytysprosessia ovat paikalliset paikoitustalotoimenhaltijat, jotka keräävät tahmatörkytassujen ympäriinsä viskomat roskat, pesevät autohallin likaisen lattian ja joskus myös sotketut seinät, myyvät kuukausilippuja ja auttavat aina silloin, kun joudumme pulaan vaikka jonkun ulkomaalaisen ilkiön kiilattua meidän automme umpikujaan laittomalla pysäköinnillään. He saattavat suhtautua meihin hieman huvittuneesti, mutta ymmärtävät nauraa tyhmyydellemme vasta sitten, kun olemme etääntyneet kuulomatkan ulkopuolelle. Sitä kutsutaan huomaavaiseksi asiakaspalveluksi, ja sellaista saa nykyisin aivan liian harvoin.
Me olemme panneet merkille, että tällaiset tärkeät ihmiset kannattaa pitää tyytyväisinä, sillä silloin saattaa saada sitä tuikitärkeää apua hieman nopeammin kuin polkemalla jalkaa ja syytämällä solvauksia. Siksi me tänään veimme valvontakoppiin monitorien ääressä ahertaville valvojille suklaarasian joulumuistamisena. Muut kantavat lahjoja päiväkotiin, opettajille ja vaikka postinkantajille, mutta me suoritimme pikaisen laskutoimituksen ja tulimme siihen tulokseen, että ehdottomasti paras hyötysuhde lahjonnalla on silloin, kun joulumuistaa aidosti jokapäiväiseen elämäänsä vaikuttavia huomaamattomia henkilöitä, joille kukaan muu ei älyä viedä mitään. Vuoden ainoan paketin antajan muistaa paremmin kuin yhden sadasta.
Ojensimme siis parkkiluolan lasikopissa pakertaville nuorehkoille miehille tarkasti valitun laktoosittomia nameja sisältävän suklaarasian hyvän joulun toivotuksin, ja saimme vastineeksi äärettömän hölmistyneen, mutta aidosti ilahtuneen kiitoksen. Vaikka emme antaneet joululahjaamme puhtaasti hyväsydämisyyttämme, niin koimme kuitenkin sellaisen hetkellisen auvoisen pikkuruisen jouluilon, jota normaalisti tunnemme avatessamme itse pakettivuoremme suurimpia laatikoita.
Muuten päivä meni shoppaillessa. Pukeuduimme mahdollisimman suloisiksi, sillä kuka pystyisi ruuhkassa ruhjomaan tällaisiin ylisöpöihin fleecetakkeihin pukeutuneita sulottaria. Purjon takissa on violettia satiininauhaa ja pikkuruiset ruusuperhoskoristeet nappien tilalla, PIrjolla puolestaan kimaltavaa paljettinauhaa ja satiinirusetit somistamassa edustaa. Olimme todennäköisesti paikasta toiseen päättömästi ryntäilevän jouluostosväen parhaiten pukeutuneet nuket.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti