Otsikolla emme tällä kertaa tarkoita asujamme, joskin ne valittiin puhtaasti aihepiirin mukaisesti. Olemme yhdistelleet niissä melko luovasti raitatrikoota, kirpunvihreää collegekangasta, puuvillaista Nalle Puh -kangasta sekä ripauksen verran sinistä trikoota. Kokonaisuus on tyylimme mukaisesti hillityn hallittu sekamelska.
Otsikon vihreä ällötys kumpusi suoraa kerhotilojen jääkaapista, jossa näin loma-aikaan ei pitäisi kenenkään säilytellä mitään. Alleviivaus sanalla pitäisi sen kaikissa merkityksissä. Toisin kuitenkin on, sillä käväistessämme viime viikolla ihan pikaisesti kerhotiloissa, törmäsimme kaikkea muuta kuin innosta puhkuviin jääkaapinsiivoojiin, joilla oli esitellä varsinaisia vuosikertahomeita.
Kerhossa on siis jääkaappi, jonne voimme laittaa päivittäiset eväämme. Oletusarvoisesti kaappi on tyhjä aina aamuisin ja iltapäivisin kerhon päätyttyä. Ehei, osalla kerholaisista on tapana jättää muutama voileipä tai varajugurtti hyllylle, koska jos seuraavalla kerralla unohtaa ottaa eväät, voi napata jääkaapista sinne edellisellä kerralla jätetyn muovirasian ja syödä sen sisällön.
Syksyn mittaan erilaisia rasioita oli jääkaappiin kertynyt melkoinen kasa. Sinnikkäät ja työlleen omistautuneet siistijät olivat avanneet ihan jokaisen purkin ja kutakuinkin kävelyttäneet niiden sisällön biojätepusseihin. Parhaista paloista oli otettu oikein valokuvakin, kuten vaikka siitä leipäpalasta, josta kosketettaessa oli pölähtänyt harmaanvihreä itiöpilvi, joka peitti kolmasosan tiskioöydästä. Myös epämääräinen pinaattipiirakaksi epäilty limaisennuljakas klöntti oli arvioitu kuvauksen arvoiseksi jo siksikin, että sen alkuperäinen olomuoto oli jäänyt salaisuudeksi.
Jääkaapista löytyi myös todellisia aarteita, kuten jugurttipurkki, jonka kannen mukaisesti sen sisältö olisi parasta ennen 14.2.2012. Nähtävästi joku kerholainen ajatteli syödä sen vasta siinä vaiheessa, kun se ei enää ole ihan parasta tai vaihtoehtoisesti hapanmaitovalmisteen täyttäessä kokonaisen vuoden. Purkki on nyt todettu yli-ikäiseksi ja poistettu kylmäsäilytyksestä, sillä siistijät olivat sitä mieltä, että jos ruokaa ei ole yli puolessa vuodessa syöty, saa se luvan lähteä kiertoon käymättä ihmisen elimistössä.
Toinen aarre oli tiukasti suljettu muovipussi, jonka sisältö vaikutti niin epäilyttävältä, että siihen ei kukaan suostunut tutustumaan tarkemmin. Vahva epäilys oli, että joku säilytti surviaisentoukkia ruokien keskellä. Vaihtoehtoisesti kyseessä saattoi myös olla itsekseen turvonnut kinkkusuikaleannos, joka joskus kuvitteli päätyvänsä pizzaan, mutta muuttuisin madoiksi.
Joka tapauksessa esitämme nyt syvän paheksuntamme kaikkia niitä kohtaan, joilla on tapana täyttää kerhon jääkaappi omilla eväillään, ja unohtaa ne sitten perimmäiseen nurkkaan ikään kuin sen hävittäminen ei enää olisi omistajansa vastuulla. Mietimme tykönämme, miltä heidän omat kylmäsäilytystilansa näyttävät eli onko siellä kinkku vuodelta 2011 ja mahdollisesti kolme palaa kurkkua viime kesäkuulta ynnä tietysti maitotölkki, jonka sisältö on jo itsekseen vaeltanut pois paikalta jättäen ruskeanvihreän tönkön pastan lillumaan harmaanvalkoisessa liemessä.
Toki esitämme myös kauniin kiitoksemme niille kanssakansalaisille, jotka itseään säästelemättä suorittivat siistimistyön, joka ei oikeastaan kuulunut heille lainkaan. On hienoa, että joidenkin arkeologinen innostus yltää jääkaapin muinaismuistoihin asti.
Töissä oli samanlaista aika ajoin, kun joku jääppiä siivosi... nykyisin siivooja tyhjentää sen joka toinen perjantai, ovessa on lappu jossa päivämäärät, että itse kukainenkin osaa viedä sen kalliin tuppervaarikuppinsa pois ennenkuin se heitetään ruokineen päivineen roskiin.
VastaaPoistaOlen joskus ollut itsekin kauhistelemassa epämääräistä, mädännyttä "piirakanpalaa", ja vasta aikojen päästä tajunnut, että se oli mun sinne unohtama vihannespannari...