13.10. Ilmapalloisä

Pakkohan meidänkin on ottaa kantaa viikonlopun ehdottomasti ravisuttavimpaan uutiseen eli siihen, miten Stockmannin vartija vei viattoman, enkelikiharaisen lapsen kädestä ilmapallon, jonka lapsen isä oli varta vasten omin pienin kätösin irrottanut jostain myyntitiskiltä merkitäkseen vilkkaan ja karkailevan lapsensa astetta näkyvämmäksi. Isä itse kertoi asiasta Facebookissa mainiten, että hän oli pyytänyt ja omasta mielestään myös saanut myyjältä luvan Hullujen Päivien somisteeksi tuodun ilmapallon ottamiseen omaan käyttöönsä, mutta yksikään myyjä ei ole uskaltautunut yleisön eteen myöntämään, että on tehnyt täysin toisin kuin mitä on ohjeistettu. Pallojahan ei anneta asiakkaille kesken myyntipäivien, koska jos yksi saa pallon, täytyy tasapuolisesti antaa muillekin omansa.

Aiheesta on keskusteltu puolesta ja vastaan. Ensin isä ja lapsi olivat vartijan mielivaltaisen ilmapallonvientisession viattomia uhreja, mutta vähitellen asiasta paljastui paljon sellaista, mikä kirvoitti keskusteluissa huimia näköaloja.

Miksi kukaan lähtee vapaaehtoisesti omien sanojensa mukaan vilkkaan ja meneväisen lapsen kanssa kauppaan, jossa tiettävästi on tiettyjen myyntipäivien aikaan niin ahdasta, että siellä pystyy hädin tuskin kääntymään? Ja miksi siellä kaupassa lapsi täytyy merkitä somisteilmapallolla, jollaisia on pitkin puotia: se liikkuva palloko paljastaa lapsen reitin. Meidän mielestämme vanhanaikainen tapa pitää lasta kädestä on edelleen varsin käyttökelpoinen. Kohta varmaan vaaditaan kauppojen oville ilmapalloarsenaalia odottamaan lapsiperheitä, sillä pitäähän kaikilla olla samanlainen oikeus kuin otsikon ilmapalloisälläkin merkitä lapsensa jollain kaupasta löytyvällä tuotteella. Halvemmaksi se pallo tulee kuin vaikka GPS-paikannin tai radiopuhelin.

Toinen keskusteluissa pohdittu asia onkin se, saako kaupasta ottaa omasta mielestään arvottoman esineen, sanoa myyjälle tarvitsevansa sitä lapsenvahdiksi ja poistua sitten tyytyväisenä tavaran (ja tietty myös lapsen) kanssa kotiin. Ajatus vapaasta ottamisoikeudesta avaa aivan uusia mahdollisuuksia vaikkapa joulusisustukseen, sillä voihan joku vanhempi kokea tarvetta merkitä lapsensa kaupassa vaikka näyteikkunassa somasti kimaltavalla ledvalonauhalla tai viidelläkymmenellä lasilinnulla. Teini-ikäisen voisi tehdä näkyvämmäksi sitomalla tämän selkään kaupan suurimman muovikuusen, josta varmasti on enemmän iloa kotona kuin koristeena tavaratalossa. Jos vartija saapuu paikalle epäilemään anastusta, otetaan kännykkäkamera esiin ja kuvataa koko ihmisarvoa alentava tapahtuma sekä luonnollisesti vaaditaan teinille terapiaa ja itselle korvausta pahasta mielestä.

Kolmas meitäkin kovasti mietityttänyt asia on se, onko koko tässä jupakassa rikottu ilmapallon yksityisyydensuojaa. Sehän on joutunut mukaan kiistaan täysin viattomana osapuolena. Sille oli sovittuna tavanomainen mainoskampanja muiden vastaavien pallojen kanssa, mutta yllättäen se huomasi olevansa iltapäivälehtien ykkösjulkkis, joka ohitti medianäkyvyydessä niin Heidi Hautalan eron jälkimainingit kuin muutaman luonnonkatastrofinkin. Epäilemme vahvasti, että ilmapallo on itse jotenkin aiheuttanut koko kohun ja sen napannut isä on vain omituisen salaliiton uhri. 

Kun itse menette seuraavan kerran kauppaan ja toteatte hedelmäosaston banaanitiskin yläpuolella roikkuvan koristeapinan olevan mitä parhain tapa merkitä villi lapsenne katoamasta näkökentästänne, niin miettikää kahdesti. Ehkä se apina haluaa ne kuuluisat 15 minuuttia julkisuutta, jotka meille kaikille on jossain luvattu. Heti kun koskette siihen, saapuu paikalle vartija, joka kohteliaasti odottaa niin kauan, että saatte kännykkänne esiin ja voitte kuvata koko episodin levittääksenne sen maailmalle. Tai ehkä tulette järkiinne ja muistatte, että lapsi pysyisi parhaiten lähellänne ihan vanhoissa perinteisissä valjaissa.

Meillä on päällämme ylitylsät täyskellot hameet, joihin Pirjo yhdisti yksivärisen puseron ja Purjo otti raidallisen. Jotenkin nämä olivat paljon hauskemmat pelkkänä ideana: tällainen hulmuhelman ja asialliset yhdistelmä ei vain toimi meillä.