tiistai 15. lokakuuta 2013

15.10. Joku tyhjensi vesijohdot!

 photo 278b7510-c3b6-4f91-b4d1-976f32d01abf_zpsdb75231b.jpg

Kun asuu kaukana kaikesta, oppii tulemaan toimeen omillaan. Meillä ei ole talonmiestä, joka lehtipuhaltimella usuttaisi vaahteranlehdet naapurin tontille. Meillä ei ole huoltomiestä, joka tulisi vaihtamaan kylpyhuoneen väsähtäneen lampun. Meillä ei ole vesijohtoa, jonne jostain kaukaisesta vesitornista tuupattaisiin uutta vettä tilalle sitä mukaan kun saamme edellisen käytettyä. Ehei, meillä on kaivo pihassa ja sen pohjalla noin 130 metrin syvyydessä on pumppu, jonka tehtävänä on nostaa vettä maan uumenista käyttöömme. Aina se ei onnistu.

Siksi me olemme oppineet, että joskus hanan vääntäminen  ei saakaan aikaan veden lorinaa vaan pelkkää korahtelua, huokailua ja pulputusta. Jos emme tietäisi, uskoisimme vahvasti, että jossain vesijohtoverkoston uumenissa asustaa ilmavaivainen mörkö. Yleensä vajaatoiminta on tilapäistä, mutta joskus - kuten tänä viikonloppuna - vedettömyydestä joutuu kärsimään päivätolkulla. 

Jos on aina asunut kunnallisen vesijohdon ulottuvilla, ei osaa edes aavistaa, miten jännittävä asia on oma kaivo, oma pumppu ja oma vesisäiliö. Silti emme ole varauksetta suosittelemassa tätä elämäntapaa muille, koska tiettyä kärsivällisyyttä ja pientä harminsietokykyä tämä vaatii. Lisäksi pitäisi osata ilahtua kaikenlaisista yllätyksistä, mutta kieltämättä vedetön aamu ei ole asia, joka saisi suupielet hymyyn.

Huolimatta siitä, että vesipula on enemmänkin tapa kuin sattuma, meillä ei ole pihassa vanhanaikaista vinttikaivoa, josta voisimme sangolla nostaa käyttövetemme. Valitettavasti pumpun ottaessa omaa lomaa me olemme ilman vettä siihen asti, kunnes sitä jostain ilmestyy pihalle säiliöautollinen tai vaihtoehtoisesti saamme aikaan tilapäisvirityksen kaukaisesta peltokaivosta. Sen vedessä on vain yksi ongelma - siinä on mineraaleja enemmän kuin olisi jatkuvassa käytössä elimistölle terveellistä. Lisäksi se tukkii pesukoneen herkät putket harmillisen tehokkaasti aikaansaaden hankalia tukoksia, joita ohittamaan tarvittaisiin kokonainen putkimiesarmeija.

Tosin vesipulan aikaan me emme edes haaveile pyykinpesusta vaan olemme iloisia, jos saamme illalla pestyä hampaamme ja pääsemme jossain vaiheessa päivää suihkuun. Sielläkin täytyy käydä vuorotellen tunnin välein, koska vettä riittää aina vain pätkittäin. Me kun emme ole tämän mäen suurimpia kuluttajia, vaan saamme käyttöömme ainoastaan sen veden, mitä naapurin noin 60 asukasta ei käytä. He ovat varsinaisia vesirohmuja!

Juuri nyt voimme kuulla putkien sisältä vienoa lirinää ja lorinaa merkkinä siitä, että vesisäiliö alkaa taas hiljalleen täyttyä ja huomenna aamulla voi olla keskimääräistä suurempi todennäköisyys päästä pesemään hampaiden lisäksi myös nenänpää. 

Tulevan talven kunniaksi olemme laittaneet päälle punaiset pallolliset fleecehaalarit. Näissä me näytämme omasta mielestämme aika lailla pakkasenpusemilta kärpässieniltä.

PS. Joillakin keskustelupalstoilla nimitetään meitä kammottaviksi, friikeiksi ja oudoiksi. Soo soo, toisia ei nimitellä! Millainen on se ihminen, jonka mielestä vauvanukke on karmiva?

1 kommentti:

  1. Oi, tiedän tunteen, minunkin lapsuudessani 1800-luvun loppupuolella vesi tuli omasta kaivosta. Myös sähkökatkot aiheuttivat veden saamattomuuden, koska pumppu toimi sähköllä. Sulatimme usein lunta puuhellalla.

    VastaaPoista