sunnuntai 27. lokakuuta 2013

27.10. Entä jos meitä vakoillaan?

 photo 5df8e230-f4cc-40cd-9f3c-b00c5c5e7683_zps3f6c4997.jpg

Olemme olleet epätavallisen hiljaa, sillä meillä on ollut runsaasti muuta tekemistä. Epäilemme, että meitäkin vakoillaan (kuten melkein kaikkia ranskalaisia ja sitä yhtä saksalaista naista, joka vaikuttaa varsinaiselta kännykkäaddiktilta), joten olemme viettäneet tuntitolkulla tyhjentäen puhelimen muistista sinne taltioituja äärimmäisen salaisia viestejä, joiden sisältönä on vaihtelevasti joko "OK" tai "Hyvää yötä". Epäilemme, että niidenkin perusteella kansainväliset tekstiviestejä seulovat organisaatiot ovat päässeet liiankin hyvin perille siitä, millaista elämää oikeastaan vietämme.

Lisäksi olemme lukeneet blogejamme salakirjoitusavaimen kanssa ja huomanneet, että olemme täysin tahattomasti tulleet kirjoittaneeksi epäilyttäviä viestejä, jotka voivat johtaa vähintäänkin kansallisiin selkkauksiin. Esimerkiksi edellisessä blogikirjoituksessa olimme välittäneet tulkinnanvaraisen salaviestin "Ei Alois Miken lipuista ole  vaan ase amme", mikä tarkoittanee sitä, että joku ranskalainen ei ole kiinnostunut jonkun britin lipusta vaan siitä saippuakuplatykistä, jota käytetään kylpyhuoneessa siinä vaiheessa, kun pitäisi peseytyä, mutta ei viitsi. Uskomatonta, miten sitä tuleekin naputelleeksi näppäimistöltä kaikenlaista, mikä saattaa herättää kiinnostusta vakoilijoissa.

Toisaalta on aina omituista ajatella, että jossain ihan oikeasti luettaisiin tai edes skannattaisiin läpi jokainen lähettämämme sähköposti. Ei niin, että lähettelisimme mitään kovin arkaluontoista materiaalia tai salaisuuksia minnekään, mutta noin niin kuin periaatteen tasolla se tuntuu ankealta. Jossain on ihan oikeasti joku, jonka täytyy kuitenkin lukea ne viestit, jotka automatiikka on havainnut jotensakin epäilyttäviksi ja sitten sille lukijalle selviää, että kyseessä ei olekaan terrori-iskun suunnittelu, vaan joku kertoo isoäidilleen koirasta, joka on oikea hajupommi. Siinä vaiheessa mahtaa lievästi harmittaa etenkin kun on joutunut sanakirjan kanssa kääntämään suomesta englanniksi koko kirjoituksen.

Emme ota kantaa muiden sähköpostien lukemisen moraaliseen puoleen. Muistutamme vain, että ihminen on utelias ja käyttää tilaisuutta hyväkseen aina kun siihen on mahdollisuus. Aikoinaan sentraalisantrat kuuntelivat täysin vaikka huonoa omaatuntoa niin paikallis- kuin kaukopuheluitakin eikä sähköpostien lukeminen tai tekstiviestien urkkiminen ole yhtään se kummallisempaa. 

Jos oikeasti on joku salaisuus, ei pidä käyttää yhtään mitään viestintävälinettä sen kertomiseen. Parasta on kuiskutella asia suoraa toisen korvaan sen sijaan, että puhelimessa kailottaa asiaansa tai - mikä vielä pahempaa - lähettää sähköpostia tai kirjeen. Jos on ihan pakko soittaa, kannattaa hankkia prepaid-liittymä ja käyttää salanimeä. Angela Merkel ei ole tähän tarkoitukseen erityisen hyvä, mutta aina voi kokeilla Iines Ankkaa tai James Bondia.

Vakoilijoilla voi olla pientä vipinää yrittäessään pysyä meidän perässämme. Tänään olemme pukeutuneet vaihteeksi perusväritykseltä tummansiniseen, jota Purjolla somistavat vihreät (tai olisiko tämä väri nyt sitten turkoosi) raidat ja Pirjolla valkoiset tähdet. Yritämme kovasti muistuttaa itsellemme, että talviaika alkoi tänään, ja vielä on muutamassa kellossa viisarit vääntyneinä kesäajan mukaisesti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti