Meillä ei ole aavistustakaan, miten tilanteeseen oli päädytty, mutta lähtiessämme kerhosta näimme läheisen jalkakäytän kulmalle kerääntyneen ihmisjoukon, jonka keskellä oli joku. Koska yllättäen reittimme kotiin kulki juuri tuon kulmauksen kautta, astelimme muina nukkeina tapahtumapaikan ohi ja olimme olevinamme kuin emme huomaisi mitään erityistä. Emme missään nimessä halunneet liittyä niiden uteliaiden joukkoon, jotka seistä toljottivat paikoillaan katsomassa, miten kaksi avuliasta teki parhaansa uhrin olon helpottamiseksi, joten leikimme, että tarralenkkareidemme kengännauha oli auennut ja piti välittömästi solmia kiinni.
Siinä kyykistyneenä oli helppo tarkentaa kokonaiskuvaa. Maassa oli kumollaan punainen polkupyörä ja siinä pyörän vieressä makasi naisihminen sen näköisenä, että kaikki ei ole lähellekään hyvin. Matkassa olleet ostokset (wc-harja, hammastahnaa, kaksi pakettia kahvia ja siivousliinoja - pienet yksityiskohdat voivat olla tärkeitä!) olivat levällään uhrin ympärillä, tuulipuvun vetoketju oli auki ja takki levähtänyt auenneena kadulle peittäen meiltä todennäköisesti pahimmat näköalat. Vaatteista päätellen kyseessä oli hieman iäkkäämpi naisihminen, mutta kuten kirjoitimme, emme jääneet sen tarkemmin tuijottamaan.
Voihan olla, että etupyörä osui johonkin asfaltinrakoseen ja Marjatta menetti ajopelinsä hallinnan. Voihan olla, että vastaan tuli joku toinen pyöräilijä, joka suuntasi röyhkeästi ajolinjansa kohti Marjattaa väistäen viime hetkellä muistamatta, että vastaantulijan ikäpolven motoriset kyvyt ja reaktionopeus eivät ole ihan samanlaiset kuin 60 vuotta sitten. Voihan olla, että aurinko häikäisi. Voihan olla, että Marjatta oli käynyt paikallisessa pubissa parilla pitkällä ja oli nyt suuntaamassa kohti kotia, mutta tankojuoppous yllätti muuten niin kunnollisen perheenemännän. Ja voihan olla, ettei Marjatta edes ollut Marjatta, mutta yhtä asiaa me ihmettelemme: miksi ihmeessä hän ei käyttänyt pyöräilykypärää?
Olipa tapahtunut mitä tahansa, niin lopputulos olisi ollut toinen, jos permanenttikiharoiden peittona olisi pöyheän pipon sijaan ollut kunnollinen kypärä, joka olisi estänyt pään iskeytymisen asfalttiin. Nyt näytti siltä, että usko vuosikymmenten pyöräilykokemukseen, omaan varovaisuuteen ja tuttuun reittiin koitui ikävällä tavalla kohtaloksi. Eihän sitä nyt voi pyörällä kaatua ainakaan pahasti, kun on aina sitä osannut ajaa! Meille tuli koko kotimatkan ajaksi vähän paha mieli, vaikka siinä ennen poistumistamme paikalta näimmekin ambulanssin ja poliisinkin saapuvan paikalle.
Vähän Marjatan kunniaksi tai vakavan asian nyt ainakin on meillä asuina tällaiset retrot tai ainakin retrohtavat liivihameet, joilla yritämme nyt esittää, miten sama asu on ihan eri näköinen, kun valitsee puseroonsa pinkin sijaan turkoosin värin tai päinvastoin. Kangas löytyi aikoinaan kirpputorilta ja oli sitä ärsyttävää kokoluokkaa, josta ei saa tyynynpäällistä, mutta joka on liian iso penalitarpeisiin. Kahteen liivihameeseen se oli varsin passeli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti