22.10. Pirjo, Purjo ja Downton Abbey

Tänään se taas jatkuu, ehdoton mielikkisarjamme, kriitikoiden kehuma ja katselijoiden ihastelema Downton Abbey. Me emme ole niinkään kiinnostuneita järisyttävistä juonenkäänteistä tai kipeistä ihmiskohtaloista vaan hienostuneista leningeistä ja sisustuksellisista yksityiskohdista, jotka hakevat vertaistaan vaan eivät löydä.

Olemme pukeutuneet illan televisiotuokiota varten asianmukaisesti hieman juhlavammin kuin normaalisti. Olemme ottaneet vapauden yhdistellä paljettia ja pitsiä rohkeudella, joka hipoo tyylittömyyttä, mutta pysyy kuitenkin hyvän maun rajoissa. Mekkojemme kirjottu sifonkikangas löytyi aikoinaan uskonnollispohjaisen yhteisön ylläpitämältä kirpputorilta, ja meillä on syytä uskoa, että kankaasta on alunperin tehty heimoasuja. Pirjon asun yläosasta näkee, miten osa kankaasta oli kirjonnan lisäksi somistettu välkehtivillä paljeteilla, jotka sointuvat huomattavasti halvempaan paljettikankaaseen satumaisen hyvin. Salamavalolla otetuissa kuvissa tuo helman vuoritus näkyy turhan terävästi läpi, mutta tosielämässä nämä ovat varsin hurmaavia asukokonaisuuksia suurempaankin juhlaan kuin televisiosarjan seuraamiseen.

Downton Abbeyta kuvataan ihan oikeassa kartanossa, jossa on ihan oikeita kirjastoja ja portaikkoja ja todennäköisesti myös salakäytäviä. Kartanon puisto on ikuisesti siistissä ojennuksessa, vaikka kertaakaan emme ole nähneet kenekään palkollisen siellä ahertavan. Puista ei putoile lehtiä rajummallakaan tuulella eikä yksikään hiekkakäytävä näytä siltä kuin rikkaruohot aikoisivat vallata sen sillä hetkellä, kun kulkija kääntää päänsä poispäin. Kaikesta päätellen kartanoiden nurmikentät osaavat kasvaa sillä tavalla, että niitä ei tarvitse leikkurilla niitellä eikä paikallisista piilipuista, tai mitä ne nyt lienevätkään, putoile rahvaanomaisia lehtiä sotkemaan maisemaa. Olisi varmaan hienoa asua sellaisessa ympäristössä!

Meidän vaatekomeromme sisällön puolesta voisimme olla aitoja kartanonneitoja. Meiltä löytyisi aamupäiväpuku ja iltapäiväkävelypuku ja asu, jota pidetään sen kävelyn jälkeen, mutta ennen päivällistä. Harmi, että nykyisin ei ole tapana pukeutua yhtä ahkerasti erilaisiin tilaisuuksiin, vaan osa pitää oikeutetaan ilmestyä tilaisuuteen kuin tilaisuuteen rennosti verkkareissa. Moinen hunsvottius ei onnistuisi Dowton Abbeyssa! Eikä kyllä meidänkään juhlissamme. Huomauttaisimme heti ja oikein piikikkäästi.

Hyvää TV-sarjailtaa!