sunnuntai 30. syyskuuta 2012

30.9. Pirjo ja Purjo pohtivat makkaran syvintä olemusta

poro ja viidakko

Katselimme ja kuuntelimme aamulla, miten suunnattoman runsaslukuinen hanhiparvi suuntasi kohti länttä. Toivottavasti ne saavat uuden johtajahanhen ennen päätymistään Atlantin puoliväliin, sillä suunta oli valitettavan väärä. Yritimme huiskia näyttävästi etelän suuntaan, mutta eiväthän ne mitään huomanneet, onnettomat lintuset.
 
Sen sijaan että olisimme ihailleet siiveniskuja ja oikeaoppisesti ojennettuja kauloja, mietimme tykönämme, paljonko syötävää lihaa tuollaisessa parvessa olisi. Kaikki ornitologit varmaan hymähtävät nyt varsin paheksuvasti, mutta tuskin noin isoja ja tanakkoja lintuja on luotu ainoastaan siksi, että huononäköisinkin lintuharrastaja voisi tarkkailla edes jotain syysmuuttoa. Vakaasti olemme sitä mieltä, että kaikenlaiset kiljuposki- ja punakaulahanhet on ensisijaisesti tarkoitettu ravinnoksi ja vasta sitten kiikarilla ja kaukoputkella vakoiltaviksi.
 
Ei, meillä ei ole haulikkoa tai muitakaan pyssyjä, joilla olisimme harventaneet hanhiparvea saadaksemme paistin, joten turha osoittaa tänne millään syyttävällä sormella. Meistä nyt vain on tervehenkistä ajatella luomuruokaa aina silloin tällöin, ja mikä ettei myös jotain muutakin ruokaa, kuten vaikka hevosmakkaraa. Tiedämme, että monen tallitytön perheessä pelkkä ajatus ratsun päätymisestä mausteseokseksi luonnonsuolikuoreen herättää karmaisevaa vastustusta, mutta onko toisaalta oikein haudata paremmille laidunmaille lähetetty koni eli noin 500 kiloa lihaa jonnekin tontin takakulmalle. Sikaa tai nautaeläintä ei saa omin päin hävittää tai kuopata pihapiirin laitamille, koska niistä voi syntyä ties mitä ympäristöongelmia, mutta ei se hevonen meidän mielestämme ole oikeasti sen vaarattomampi. 

Nyt kun on muotia kehittää jokaiselle elintarvikkeelle tarina tai vähintäänkin painaa maidontuottajan kuva tölkinkylkeen, niin miksi ihmeessä ei tehdä hevosmakkaraa, jonka kääreessä kerrotaan valmistusprosessin kannalta tärkeän eläimen taustoja. Kaikkien proteiinien ja rasvojen jälkeen voisi mainita, että kyseinen ori Eri-Hidaste voitti tietyn määrän lähtöjä ja sitä myöten tienasi omistajalleen tietyn summan rahaa. Voisi siinä olla tietoja vaikka viimeisen lähdön totokertoimista ja muuta tarpeellista, joka herättäisi syöjien mielenkiinnon. Ehkä muutama valittu otos kantakirjasta voisi myös olla paikallaan, jolloin tuoteselosteen pohjalta voisi nopeasti päätellä, onko syömässä varsinaista raviratojen kuningasta vai mahdollisesti laiskanpulskaa ponia.

Valitsimme tähän pitkällisen ajattelusessiomme päätteeksi ainoat eläinkuvioiset asumme eli fleecehaalarit. Pirjon ulkoiluasussa on leopardin turkkia mukaileva kuosi ja Purjon vaatteessa poroja. Tosin niitä on hieman hankala tunnistaa, sillä Purjon käsi on hankalalla tavalla juuri poron pään edessä. Tosielämässä leopardi ja porot eivät voisi olla näin sopuisasti vierekkäin, sillä toinen on lihansyöjä ja toisella on pelottavat sarvet. Me melkein luulemme, että aikojen alussa porot karkottivat kaikki leopardit Lapista, joten ne muuttivat turvallisemmille seuduille.
 

1 kommentti:

  1. Konikiekura on oikein maukasta! Olen ostanut irtomyynnistä, kirjoittelisikohan se parrakas lihatiskin miekkonen valkeaan käärepaperiin vaikka sen, missä hepo on laiduntanut tai jotain muuta hevoskohtaista...??

    VastaaPoista