11.7. YÄÄÄÄÄK! Ne tuhoo meitin!

Ne ovat täällä - limaiset, iljettävät, salakavalat lehtokotilot. Kuvaa emme itse kyenneet inholtamme ottamaan, joten nappasimme makuja.fi -sivulta tähän havainnollisen otoksen nilviäisestä, jonka biljardit kaverit ovat vallanneet pihamme. Miettikääpä itse: pahimmillaan nämä venyvät lähes 5 cm mittaisiksi lötköiksilimaklönteiksi.

Viime vuonna kohtasimme muutaman satunnaisen yksilön, mutta tänä kesänä talomme on ollut kuin kauhuelokuvasta: jos eivät naakat ole asettuneet katolle tarkkailuasemiin, on pihassa möyrinyt lehtokotiloarmeija, joka on painovoimaa ja hyviä käytöstapoja uhmaten kiivennyt pitkin seiniä ja tuhrinut ikkunoita eritteellään. Äärettömän turhaan olemme keränneet satoja yksilöitä etikkavesikanistereihin. Muutaman päivän kasvit keräävät voimia ja yrittävät kukoistaa, mutta sitten saapuu jostain ruusupensaiden alta uusi vaitonainen kotiloparvi nakertamaan kaiken elävän tai jo vainajoituneen vihreän, ruskean ja harmaan.

Nämä ovat siitä iljettäviä veijareita, että niillä ei oikein ole luontaisia vihollisia. Raukkamaisesti naakkaparvi ei ole näistä kiinnostunut vaan hakeutuu helpommin sulavien eväiden pariin. Ankat tai hanhet kuulema söisivät kotilot, mutta samassa saattaisi menettää pihasta jotain muutakin ja saisi portaille ystävällisesti lahjoitettua lannoitetta. Myrkyt eivät toimi, jos on virallisia lähteitä uskominen. Hyviä keräysvinkkejä on pilvin pimein, joista vinkein oli ohje hankkia vesimeloni, halkoa se kahtia, tyhjentää sisus ja viedä puoliskot pihalle. Aamulla saisi sitten kumota etanat pataan joko keittääkseen ne ruuaksi tai tuhotakseen ne tulikuumalla vedellä, ihan miten tahansa. 

Toistaiseksi kaikki konstit ovat jääneet kokeilematta keräilemistä lukuunottamatta, mutta eiköhän tässä ole pakko aloittaa taistelu inhaa luontoa vastaan. Emme halua tulla kerhosta kotiin vain huomataksemme, että kuistin ovea pitkin vaeltaa satoja pettyneitä kotiloita, jotka eivät löytäneetkään valkoisesta ovesta makoisaa ravintoa. Ja koska ne syövät kuolleita lajitovereitaan, emme lainkaan ihmettelisi, vaikka ne kävisivät meidän kimppuumme, jos pysähdymme liian pitkäksi ajaksi.

Päivän esittelykuppi on ohuenohut japanilaistyylisesti kirjottu teekuppi, jossa ei ole mitään leimoja, joten meillä ei ole aavistustakaan sen alkuperästä. Vanha se on, siitä olemme varmoja, ja erittäin käyttökelvoton, koska näin ohutta esinettä ei voi laittaa astianpesukoneeseen ja me olemme erittäin laiskoja tiskaamaan käsin.

Päivän asut ovat jälleen kerran tähti- ja norsukuvioista trikoota, jota ompelijamme hankki laatikollisen miettimättä lainkaan, että kovin monelle samanlaiselle puserolle meillä ei oikein ole käyttöä. Pinkki on kiva väri, koska toivoaksemme lehtokotilot eivät ole tästä erityisen viehättyneitä.