7.7. Ilmapuntarikengät

Otsikko ja kuva eivät vastaa toisiaan, mutta siitä me emme välitä. Sen sijaan haluamme jakaa kanssanne hankinnan, jota emme tienneet tehneemme.

Purjolla on ilmapuntarikengät (tosin ei juuri nyt jalassa) ! Kaupassa ne näyttivät ihan tavallisilta mustilta kävelykengiltä, joissa oli järkevä kumipohja, ja jotka monin eri tavoin muistuttivat ominaisuuksiltaan lenkkitossuja. Ne jalassa oli hyvä hypellä, hiipiä ja vaikka vähän roiskutella lätäkössä, kunha siinä on vettä korkeintaan yhden senttimetrin verran.

Ensin kengät käyttäytyivät kuin mitkä tahansa kengät, mutta vähitellen niiden varsinaiset ominaisuudet tulivat esille. Aluksi ilmaantui ajoittaista narinaa, jonka oletimme johtuvan vähäisestä kulumisesta. Sitten narina alkoi yhä useammin olla kirskuvaksi kitinäksi kutsuttavaa vaikerrusta muistuttavaa älämölöä, joka kuitenkin yhtäkkiä hävisi palatakseen muutaman päivän kuluttua uudestaan.

Kummallisinta oli, että aurinkoisella säällä kengät olivat hipihiljaa, mutta aina ennen ukkosta ja vesisadetta ne ryhtyivät ääntelemään. Tyhjällä käytävällä ja parkkitalossa käveleminen oli yhtä tuskaa, koska siellä kenkien meteli kaikui seinistä kuin vaarallisen vesihirviön tuskanhuudot. Ennen viimeviikkoisia ukkosia Purjo saikin osakseen runsaasti hämmentyneitä ja huvittuneita katseita kulkiessaan kalossit kirskuen kerhoon.

Kaikenlaista yritettiin äänen vaimentamiseksi. Purjo opetteli kävelemään niin, että kengänpohjat koskettivat mahdollisimman vähän maata. Se näytti suunnilleen yhtä sulavalta kuin jos jääkiekkoilijat ryhtyisivät täysissä varusteissa telinevoimistelijoiksi. Hän myös vältteli kaikkia sellaisia pintoja, jotka erityisesti tuntuivat aiheuttavan narinaa eli suomennettuna vain hiekkatie piti jalkineet vähäpuheisina, muualla piti hyväksyä askel askeleelta vahvistuva kitinä.

Lopulta ymmärsimme, että kengät eivät tahallaan pitäneet ääntä, vaan että ne toimivat kuin ilmapuntari. Korkeapaineen aikana ne ovat äänettömät, mutta matalapaineen vallitessa jalkineet ilmoittivat asiasta korviaraastavalla kirskunalla. Me olisimme niin paljon onnellisempia, jos ne kertoisivat säätilan vaihtelusta vaikka vilkkuvilla värivaloilla, sillä sellainen ei herättäisi yhtä paljon ahdistusta kuin nirinä ja narina. Ja sekin olisi ollut mukavaa, jos kotimainen valmistaja olisi laittanut laatikkoon varoituksen, jonka mukaan "kenkien pohjamateriaali saattaa reagoida äänekkäästi matalapaineeseen". Olisimme jättäneet tämän hankinnan tekemättä, sillä meillä ei ole mitään halua olla arkipäivän äänekkäistä sääennustajia.

Kuvassa me hosumme ja huiskimme asian tiimoilta varsin näppärissä trikooasuissamme. Huomatkaa taitava värien käyttö eli resorit ovat jotain ihan muuta väriä kuin itse paitakangas. Kuvan kuppi on Pentikin varhaista mallistoa ja käyttämätön. Siitä ei voi juoda mitään, koska se on taloutemme ainoa tätä sarjaa ja aivan liian paksureunainen kahville tai mehulle. Kaakaolle tämä saattaisi sopia, mutta sitähän me emme juo.