Olemme vahvasti kriisiytyneet ja kaiken mahdollisen psyykkisen ja henkisen avun tarpeessa. Hesari ei tullut tänään! Eikä tässä vielä kaikki - se jäi jo viime viikolla kahdesti tulematta eikä soitoista jakelupäivystykseen ole yhtään mitään apua. Siellä istuu sellaisia henkilöitä, joiden tehtävänä on kauniisti pahoitella, ottaa kamalasti osaa ja kertoa, että ei hätää, me lähetämme lehden lisäkannon yhteydessä. Ei meidän pihaamme mitään ylimääräistä kantoa ole tuotu eikä sen puoleen sanomalehteäkään, vaikka koko iltapäivän istuimme tuijottamassa toiveikkaina postilaatikolle.
Yksi kerta voi olla vahinko, toinen on paha tapa ja kolmas on sodanjulistus. Meitä on nyt läimäisty märällä hanskalla päin naamaa (tosin vain kuvaannollisesti, oikeastaan kukaan ei ole tullut lapasella lätkimään). Olemme vuosia urheasti maksaneet sanomalehden tilausmaksun ja uskoneet, että tilaussopimuksen molemmat osapuolet pitävät siitä kiinni eli kun me maksamme, lähettää lehtiyhtiö aamuöisen lehdenjakajan kantamaan sen aviisin postilaatikkoomme.
Olemme olleet erittäin väärässä! Tilausmaksun maksaminen ei tarkoita, että me saisimme lehden vaan se tarkoittaa ainoastaan sitä, että me saamme sen silloin, kun lehdenjakajasta siltä tuntuu. Tähän asti kuvittelimme, että riittää kun kelit ovat suotuisat, tulva ei ole vienyt sivuteitä mennessään eikä lumi estä liikkumasta. Ehei, vielä tärkeämpää on se, millä tuulella lehdenjakaja sattuu olemaan eli viitsiikö hän nähdä kaiken ylimääräisen vaivan ja tuoda lehden perille vai onko hänellä paha mieli ja kiire kotiin. Silloin ei millään ennätä ihan jokaisella postilaatikolla käväisemään, joten osan lehdistä voi vaikka viedä suoraa paperinkeräykseen.
Nyt te heristelette sormeanne ja muistuatte, että lehden voi lukea netissä. Niin voikin, mutta kun me emme saa syödä tietokoneen ääressä, niin koko aamupalahetki menee ihan pieleen, kun täytyy päättää, että syökö vai lukeeko ruudulta. Molempia ei saa tehdä samaan aikaan. Sen sijaan sanomalehti ei mene pilalle siitä, jos sen päälle sattuu kaatumaan hieman mehua eikä käyttökelvottomaksi siitä, jos siihen epähuomiossa hieroo hieman voita leivästä.
Sanokaa meidän sanoneen, niin huomennakaan Hesaria ei meille ilmesty. Sen kappalehinta on muuten tilattuna noin 0.94 euroa ja irtonumerona ostettuna 2.8 euroa. Jos me huomenna joudumme lähtemään turvallisesta kodistamme lehtiostoksille, maksaa matka lähimmälle R-kioskille alinta verottajan hyväksymään taulukkohintaa käyttäen noin 7.5 e. Siten yhdelle Hesarille tulee "noutohintaa" yli 10 euroa. Ihanan kallista!
Jos Aatos Erkko eläisi, soittaisimme hänelle tulikivenkatkuisen puhelun. Koska hän on vainaja, joudumme ottamaan yhteyttä ystävällisääniseen jakelupäivystäjään, joka taas kerran lupaa hoitaa kaiken kuntoon, mutta ei tee sitten niin yhtään mitään sen eteen, että me saisimme maksamamme lehden.
Vihapäissämme etsimme kuvaan tylsimmän kuppimme eli perus-Arctican. Tästä me emme tarjoaisi lehdenjakajalle edes laihaa teetä. Pirjo halusi kokeilla puserossaan, voiko pallollista satiininauhaa ja tähtikuvioita yhdistää. No voi, mutta eipä tuo kaksiselta näytä tuokaan puhumattakaan Purjon yhden norsun kokoisesta puserosta.
PS. Käykää katsomassa, lisäsimme viimeinkin 29.6.2013 postaukseemme kuvan juhlamekoistamme. Olemme siinä pyrähtämäisillämme tanssiin, emme suinkaan hillumassa humalassa.
No jopa onkin perusmallinen kuppi!
VastaaPoistaJa Hesarin tilaus kannattaa lopettaa, kun sitä ei kerran tuoda. Aamukahvipöydässä voi lukea jotain muuta. Vaikka Viiviä ja Wagneria.