Ja kun sinne matkaan on lähdetty, niin sitten painetaan kaasua sen verran, että ei olla tientukkeena!
Olemme tänään seikkailleet suomalaisilla maanteillä ihmettelemässä kesäautoilijoita. Erityisesti kummastelemme kaikkia niitä matkustavaisia, jotka eivät ystävällisesti suostu ajattelemaan kanssaihmisiä ja teiden varsinaista tarkoitusta eli liikkumista paikasta A paikkaan B, vaan he käyttävät tietä jonkinlaisena omana yksityisenä toivioretkipolkunaan. Erittäin huonoksi onneksemme satuimme yhden tällaisen maantiematelijan lähivakutusalueelle, mistä syystä jouduimme etenemään etanavauhtia useita kymmeniä kilometrejä.
Onhan se mukavaa, että kerran vuodessa haetaan Milma-mummi palvelutalosta, puetaan päälleen kevyempi kukallinen krimplenemekko sekä palelemista estävät 70 denierin sukkahousut ja muistetaan ottaa matkaan mukaan vielä villatakkikin, vaikka lämpötila huitelee 25 asteessa. Sitten lähdetään ajelemaan näennäisen päämäärättömästi pitkin ja poikin lapsuuden kotipitäjää muistelemassa, millä pellolla se Pauno-Kullervo aikoinaan niitti kauraa ja missä on se iso kivi, jonka vieressä naapurin hulttiopojan mopo paloi vuonna 1962.
Koska katsottavaa ja muisteltavaa on hurjasti, täytyy autolla ajella sellaista miellyttävää 63 km/tunnissa -nopeutta, vaikka kyseisellä tieosuudella saisi huidella reipasta ikäneitovauhtia eli tasaista kahdeksaakymppiä. Takanatulevissa autoissa voidaan kummastella, miten kotiseutumatkailijat huiskivat käsillä kaikkiin ilmansuuntiin, auto etenee milloin keskiviivan vieressä milloin pientareella ja hidastelee kaikissa mahdollisissa risteyksissä kääntymättä kuitenkaan minnekään. Inhimillisesti katsoen olisi reilua pysähtyä ihastelemaan kaunista luontoa vaikka linja-autopysäkille, mutta niinhän ei tehdä, koska tärkein ei ole päämäärä vaan liike.
Liikennettä suuntaan jos toiseen oli tänäänkin aika lailla, joten meidän seuraamiemme muistelijoiden auton taakse kertyi jonoa, joka yritti purkautua kaikissa mahdollisissa tilanteissa. Se ei kuitenkaan käynyt päinsä, koska ohitustilanteet ovat aina vaarallisia ja jonon ensimmäisen auton kuljettajan jalona tehtävänä on pyrkiä moiset vallattomuudet estämään. Niinpä vastaantulevien kaistan hohtaessa tyhjyyttään ja mahdollistaessa ohitukset, painoi kotiseutumatkalainen kaasua kiihdyttäen juuri ja juuri nopeusrajoituksen sallimaan vauhtiin. Jalka napattiin pois kaasulta lepäämään heti, kun joku tuli vastaan ja ohitusvaara oli ainakin hetkeksi saatu laantumaan.
Aikamme tätä seurasimme ja päätimme kaartaa ns. tuplaveetauolle eli vessaan ja virvokkeille. Harmiksemme myös hidastelija-autoilija oli päättänyt tehdä samoin, ja vaikka ajotyylinsä oli mallia ahdistava, poukkoili väki autosta ulos siihen malliin, että kihti ei vaivannut eikä rollaattoria kaivattu. Melkein epäkohteliaasti kiilasimme karkkihyllyn takaa eteensä kassajonossa, mutta kyseessä oli itsesuojeluvaiston ohjaama toiminta. Jos olisimme jääneet peräänsä, olisimme siellä varmaan edelleenkin, koska pohdittavaksi tuli oikean kahvi+pulla -kombinaation valitseminen. Ottaako tarjouksessa ollut voisilmäpulla vai panostaako peräti 20 snt enemmän ja ottaa kahvin kanssa viineri tai peräti eilisestä unohtunut kakunpala? Me olimme jo syöneet prinsessaleivoksemme ja juoneet mehumme, kun kassan luona mummon kanssa vielä mietittiin, miten suuri taloudellinen panostus tällä kertaa tehtäisiin vai mentäisiinkö läheiseen markettiin ja ostettaisiin kokonainen pussillinen pullaa sillä hinnalla, mitä kyseinen kiskuripaikka olisi ottanut yhdestä herkkuannoksesta.
Meillä on kuvassa mukana aito ja melkein alkuperäinen mummunkuppi. Purjon jalka ei muuten ole juoma-astiassa sisällä, vaikka siltä näyttää. Tämäkin kuppi on ikivanhaa Arabiaa ja kyseinen yksilö on hieman kärsinyt tiskikoneessa, koska kuviointi on hieman kulunut. Tällainen pitää jokaisella oikealla mummulla olla, koska kahvin juominen tästä lisää ehdottomasti mummumaista katu-uskottavuutta ja tuo mieleen nostalgisia muistoja. Emme ole ihan varmoja, onko asetti samaa sarjaa. Se ei ole kärsinyt yhtään mistään vaan on oikein tuoreen ja reippaan näköinen.
Alinopeus on liikennerike siinä missä ylinopeuskin! Ette sitten menneet kertomaan mummun ajeluttajille, miten isolla tiellä ajetaan?
VastaaPoistaTuo kupponen onkin tuttua sarjaa; meillä on joku kastikekulho samalla kukkaisaiheella.
On tainnut tuolta kuskilta jäädä lukematta se autokoulukirkan luku "Liikenne on yhteispeliä". Vaikka osaan se minäkin kerätä perääni jonoa - eikä tarvitse edes hidastella! Valkoinen kolmio auton perässä on siitä hassu vekotin, että se saa kanssa-autoilijat kuvittelemaan, että ihan varmasti tässä edetään nyt neljääkymppiä kuudenkympin alueella, ja että kylläpäs tämä nyt on hermoja raastavaa, ja kohta sen autokin varmaan sammuu. Sitten sitä ohitellaan mitä kummallisimmissa paikoissa, ihan vaan että päästäisiin näyttämään, että jotkut täällä sentään hallitsevat täydellisesti ajamisen jalon taidon. Parhaat naurut sain, kun yläasteikäinen skootterineiti roikkui puskurissa koko neljänkympin alueen ja lähti sitten välittömästi ohi rajoituksen vaihduttua kuuteenkymppiin.
VastaaPoistaNyt meni vähän aiheen ohi. No, liittyi se liikenteeseen kuitenkin.