Tervetuloa Pirjon ja Purjon luontoääni-iltaan. Olemme asettuneet erinomaiselle kuuntelupaikalle eli nojailemaan haravanvarteen sulautuaksemme paremmin ympäristöön, mutta tarkemmin ajatellen sininen autokuvioinen fleece ei oikeastaan taida olla niitä maastouttavimpia valintoja.
Ensimmäinen kuulemamme ääni on kipakka kopsahdus, joka syntyy tammenterhon heittäytyessä kaikella voimallaan peltikattoon. Tuulisella säällä terhoja suorastaan ropisee, mutta näin tyynellä jokainen puusta hyppäävä saa rauhassa kuunnella, millainen on juuri hänestä lähtevä kolahdus ja sen jälkeen vierinnästä syntyvä ääni. Harmillisesti terhot jäävät ränneihin lepäämään, joten seuraava luontoääni on muovikourujen harjaamisesta syntyvä laahaava suhina yhdistettynä harjaajan ähkinään hänen pidellessään pitkävartista ränninpuhdistajaa epäergonomisessa asennossa.
Muita mielenkiintoisia ääniä ovat naakkojen varoitukset. Piti ihan kokeilla, mitä erilaisia ääniä ne saavatkaan aikaan meidän ravatessamme edestakaisin etu- ja takapihan välillä. Aina etupihalle mennessämme saimme aikaan raivoisaa rääkymistä ja kaakatusta, ja joka kerta takapihalle kipittäessämme saimme kuunnella vartiolinnun tasaista raakuntaa. Silti naakat eivät vaivautuneet hätistelyistämme huolimatta lentelemään yhtään kauemmas, kunhan pitivät rahvaanomaista meteliään ja osoittivat sitä olevansa varsinaisia roskalintuja.
Erikoisuutena tänään on kuultavissa hillitöntä siipien havinaa, kun suunnilleen tuhat hanhea pelästyy meitä ja nousee samanaikaisesti lentoon lähipellolta. Muuttomatkalla olevat vesilinnut ovat onnistuneet naamioitumaan möykyiksi, joten emme kaikessa rauhassa kävellessämme huomanneet lainkaan, että sänkien keskellä oli kilokaupalla tanakoilla koivilla kävelevää siipikarjaa. Yllätys oli molemminpuolinen niiden päättäessä, että olemme heille ja hengelleen vaaraksi, joten lauma (noin isoista eläimistä ei voi sanoa, että parvi) nousi siivilleen ja lähti yhteisestä päätöksestä kohti pohjoista. Ehkä ne ajattelivat, että sillä tavalla hämäisivät meitä siltä varalta, että lähtisimme perään.
Viimeisin illan luontoäänistä on sateen ropina. Vettä on luvassa lisääkin ja sen myötä myös joku erikseen uutisoitu kummallinen käänne säässä. Me luulimme ihan oikeasti, että syksyllä on ihan tavallista, että yöt viilenevät, välillä tuulee ja voi olla vaikka yöpakkasia. Ehei, se mikä ennen oli normaalia, on nykyisin monen ihmetyksen ja pienen kauhistuksenkin aihe. Hyvänen aika: että päivällä ei enää ole 20 astetta lämmintä ja että aamulla kerhoon matkatessa voi käsiä paleltaa, voiko moinen olla tottakaan ja voiko tästä valittaa jollekin?
Missä vaiheessa syksyn saapumisesta syyskuussa tuli uutinen?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti