Meistä on harmillista, että hattumuoti ei ole vieläkään rantautunut Suomeen. Olisi niin mukavaa, jos myssyjen ja pipojen ja epämääräisten huivipäähineiden sijaan käytettäisiin kukallisia lierihattuja tai sitten astetta asiallisempia yksivärisiä päähineitä, jotka jo omalla olemuksellaan kielivät tomeruudesta ja napakasta otteesta elämään.
Jostain internetin kätköistä voisi varmaan googlettaa tiedon siitä, mitkä kaikki syyt ovat vähentäneet hattujen käytön lähes olemattomaksi. Me emme voi uskoa, että vastauksena olisi tuulinen sää, joka riepottaa kaiken herkästi irtoavan mennessään ja siten pakottaisi siirtymään pipokantaan. Emmekä oikein voi uskoa sitäkään, että 80-luvun huima kampaustyyli olisi latistanut innon käyttää päähineitä. Laitoimme tähän ihan muistutuksena kuvan siitä, miltä hiukset silloin näyttivät. Kuvassa emme ole me eikä kukaan sukulaisemme, mutta voitte omin silmin todeta, että tuon kuontalon päälle ei kovin helposti hattua viritellä.
Koska meillä ei tänään ole erityisemmin asiaa, etsimme kuvan mielestämme ihanasta hatusta, joka sopii erinomaisesti kaikille niille, jotka haluavat olla hienostuneita kukkahattutätejä. Niiden iänikuisten ruusujen ja freesioiden sijaan voi vaihteeksi sommitella lierin päälle astetta eksoottisemman kokonaisuuden sävy sävyyn huulipunan kanssa.
Ja kaikille niille, jotka eivät nyt niin hurjan hienostuneita halua olla, vaan panostavat ensisijaisesti käytännöllisyyteen ja luovaa erilaisten kuosien yhdistelyyn, on meillä esitellä kuva Justiina Puupään 50-lukuisesta eleganssista, jossa hattu ei ole pääasia vaan piste iin päälle. Tuulisella säällä tämä pysyy päässä hattuneulan avulla, joten tällä mallilla voisi varsin hyvin korvata sellaisen ruman höttöpipon, joka roikkuu niskassa.
Tämä viimeisin on ehdottomasti meikäläisen tyyliä - eikä yksinomaan siksi, että Mies puhuttelee Justiinana...
VastaaPoista