Tällä kertaa loikkaamme esiin kirjakaapista, vaikka tietysti oletitte, että vihdoinkin avaamme vaatekomeromme oven. Meillä kirjat mahtuvat kaappiin, mutta vaatteita varten tarvitaan iso huone, jota me emme aio kuvata. Tulisitte vain kateellisiksi.
Nykyisin ei ole enää muodikasta lukea kirjoja paperille painettuna vaan pitäisi hankkia elektroninen versio. Sillä tavalla säästäisimme luontoa, tilaa ja siivouskertoja, sillä paperinvalmistus kuluttaa metsiä, kirjat vievät kodeissa käsittämättömästi tilaa ja opuksilla on kammottava taipumus kerätä pölyä. Kukaan ei muista, että se lukuväline eli läppäri tai tabletti (tai mikä se nyt kullakin on) vanhenee nopeammin kuin Eino Leino ennätti aikanaan kirjoittaa runon, eli kun pääse kaupasta ulos lukulaitelaatikko kädessäsi, on sen sisältö jo auttamatta vanhanaikainen. Lisäksi tabletti kuluu nopeammin kuin oikea kirja, joten parin vuoden kuluttua jäljellä on elektroniikkaromu, jolle ei löydy käyttöä edes tilapäisenä sängynpäädyn kohottajana flunssa-aikaan.
Me olemme äärettömän vanhanaikaisia, sillä haluamme lehtemme lehtinä, kirjamme kirjoina ja yllättäen myös mainokset mummoversioina eli postilaatikkoon kannettuina. Näin siksi, että emme osaa nähdä nettimainoksia. Silmämme sivuuttavat ne lähettämättä aivoihin mitään tunnistetietoa siitä, että tuossapa oli hyvä tarjous. Mainospostista sen sijaan löydämme välittömästi ne säilytyslaatikot, joita ilman emme yksinkertaisesti voi olla tai sen maton, jota emme ole edes osanneet kaivata, mutta jonka ostaminen tuntuu ainoalta järkevältä vaihtoehdolta talven paukkupakkasten lähestyessä hurjaa vauhtia.
Olemme tietoisia siitä, että mainokset ovat siirtymässä nettiin, mutta yhtä lailla olemme perillä siitä, että osassa selaimia mainokset voi poistaa näkyvistä. Siksi varmaan emme niitä aina edes huomaa, koska olemme sellaisen suoramarkkinointia estävän suodattimen koneelle asettaneet. Postilaatikkoon ovenpieleen voisimme laittaa lapun "mainoksia, kiitos" vastapainona kaikille niille naapuruston tarroille, joissa mainosten kanniskelu kielletään.
Emme me sentään nettimainospimennossa elä, joten meillä on omat inhokkimme silläkin sarallla. Eniten vastustamme niitä nettimainoksia, jotka leviävät koko näytölle. Silloin joutuu etsimmään kaikista nurkista, josko sinne olisi piilotettu "sulje tästä" -rasti. Seuraavaksi kurjimpia ovat pop up -mainokset, jotka putkahtavat lupaa kysymättä kesken kaiken näkyville (niitä tosin ei enää kovin usein ole kiusaksemme tehty). Tyhmiä ovat myös sellaiset kaupalliset tiedotteet, jotka vilkkuvat, välkkyvät ja kehottavat klikkaamaan, koska satumme olemaan juuri se satunnainen selailija, joka on valittu voittamaan iPod, Lumia tai jotain muuta mahtavaa. Emme mene halpaan, koska tiedämme, että klikkauksen ansiosta saamme itsellemme uuden kännykän sijaan paljon harmia. Tarjouslehden avaamisesta ei saa itselleen virusta vaan korkeintaan haavan sormeensa, jos on huolimaton.
Kirjat kirjoina, mainokset värikkäänä kiiltävänä paperina ja netti pelkkään huvikäyttöön, siinä meidän mottomme tälle päivälle. Vaatepuolella meillä on tänään vuorossa samalla kaavalla ommellut tunikat ja niiden seurana kapealahkeiset housut. Tai no oikeastaan näissä mitään kaavoja ole käytetty, ompelijamme leikkelee kankaita kohtalaisen vapaalla kädellä ja katsoo sitten, mitä palasista saa aikaan. Tällä kertaa tuli tämmöiset.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti