Oikeastaan Kerttu ei ole Kerttu vaan Suoma, mutta koska hän ei halua nimeään julkisuuteen, kerromme jatkossa Kertusta. Tosin jos olemme oikein tarkkoja, ei Suoma tai siis Kerttu tiedä lainkaan päätyneensä blogiimme päähenkilöksi, joten kovasti anteeksi, jos tunnistat tästä itsesi
Meillä on tapana kulkea kadulla korvat hörössä, joten nappasimme tämänkin tarinanpätkän suunnilleen kauppakeskuksen ja kirjaston puolivälissä siinä saksalaisen ruokakaupan kulmilla. Emme halunneet kuunnella, mutta koska edellämme vaeltava ikäihmisten muuri oli murtumaton, jouduimme sovittamaan askeleemme hieman lyhkäisemmiksi kuin normaalisti ja nöyrästi kävelemään tulenpalavasti tuohtuneen mummoparven takana.
Keskivahvan pölinän pääosassa oli Kerttu, joka oli salakavalasti käyttänyt saamaansa kunnallista kuljetuspalvelua täysin väärään tarkoitukseen. Palvelua hän oli anonut asiointia varten, mutta olikin - mokoma ryökäle - tehnyt kesäkuussa muutaman huvimatkan hautausmaalle. Mummokööri suomi tiukin sanankääntein kanssasiskoa, joka oli ottanut ohjat omiin käsiinsä ja käynyt virkistäytymässä hautakivien katveessa sen sijaan, että olisi tilannut menopaluukyydin Kelan konttoriin ja takaisin.
Ikäihmisillä oli vahva pelko siitä, että jos Kertun kyytien todellinen sisältö paljastuu, joutuvat kaikki muutkin anotut reissut suurennuslasin alle. Osansa paheksunnasta sai myös taksinkuljettaja, joka oli todennäköisesti täysin ohjeiden vastaisesti kääntänyt pirssinsä kohti muistolehtoa ja Kertun puolison ynnä pojan hautaa, vaikka tiesi, että kyseessä ei ole mikään asiointimatka vaan piristystä kesäpäivään.
Kerttua moitittiin myös itsekkääksi. Muillakin olisi ollut tuttuja muisteltavia kirkkomaassa, mutta kun ei Kerttu pyytänyt mukaansa, niin ei päästy tarkistamaan, vieläkö seurakunnan istutukset ovat kunnossa vai joko pitäisi saada uudet kukat tilalle. Piti odotella lapsia ja lapsenlapsia kesälomalle, jotta kyyditään katsomaan, onko kaikki hoidettuna vai onko joku mennyt varastamaan leikkokukkia varten jätetyn lasipurkin. Kerttu se oli omin luvin käynyt haudoilla, mutta ei kuulemma vaivautunut tarkistamaan kuin oman sukunsa viimeiset leposijat ja niiden kunnon.
Pitkään eli ainakin sadan metrin verran mummot väittelivät ihan tosissaan, pitäisikö Kerttu erottaa koko porukasta itsepäisyytensä ja yleisten sopimusten rikkomisen vuoksi. Kyllä ikäihmisen tulee erottaa, milloin on menossa asioimaan ja milloin hauskapitoon. Hautausmaareissuja varten ihminen on hankkinut muutaman lapsen, kyllä niiden luulisi pari kertaa vuodessa joutavan kuskiksi. Lopulta joku huomasi, että erottaminen ei käy päinsä, koska Kertulla on seurueen ainoa höyrypesuri, jota hän on ystävällisesti lainannut kaikille. Jos tehdään nimetön ilmianto kunnan tukien väärinkäytöstä, voidaan joutua tilanteeseen, jossa oman kylpyhuoneen kaakelinsaumoihin jää kalkkitahroja. Kerttu kun fiksuna ihmisenä huomaa varmasti, että nimimerkki "Joukko asiasta yleensä hyvin perillä olevia kansalaisia" ei voi olla kuin lähipiiristä, hän kun tuli kertoneeksi luvattomasta reissustaan salaisuutena parhaalle ystävälleen Elville, joka puolestaan mainitsi siitä Sirkalle, joka epähuomiossa tuli ottaneeksi asian esille vesijumpassa Mairen ja Katrin kanssa.
Näin paljon saimme selville hipsiessämme ohitustilannetta odotellen kirjallisuuspiiristä palaavien ikäneitojen ja -rouvien perässä. Mielikuvituksemme silmin näimme Kertun naamioituneena aurinkolaseilla, tekoparralla ja kukkahatulla soittamassa taksia ja edelleen matkaamassa popliinitakin kaulukset pystyyn nostettuna pahasti parjatulle ja niin luvatattomalle reissulleen ohi byrokratian kaikkien kiemuroiden. Samalla kohotamme mielessämme hurraa-huudon tämän maailman Kertuille, jotka uhmaavat tyhmyyttä ja kateellisia kanssasisariaan kaikissa muodoissaan.
Me asetuimme kuvaan pihan mummoimman kasvin eli pionin kanssa. Trikooasut soinnutimme kukan väreihin ja vasta jälkikäteen huomasimme, että puserot olisi ehkä kannattanut asetella siistimmin. Näytämme aika pönäköiltä, vaikka emme ole lihoneet viime kuvasta grammaakaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti