Tässä me istumme skootterin päällä kuin vanhat tekijät. Kypärää ei ole kummallakaan eikä uimapukukaan ole se kaikkein suositeltavin ajoasu puhumattakaan paljaista varpaista, mutta toisaalta eipä tämä kulkupelikään ole liikenteessä vaan tukevasti paikallaan. Se on hyvä asia, sillä ei meistä olisi liikenteen melskeeseen ilman panssariajoneuvoa.
Meitä lähellä oleva henkilö kertoi mopokortinhankintaan liittyen kokemuksiaan kaupunkiajosta skootterilla. Autokoulunopettaja oli toki valistanut, että huolimatta kirkkaasta ajoasusta, värikkäästä kypärästä ja reippaanpunaisesta ajopelistä tulee skootterikuskista näkymätön heti, kun hän uskaltautuu autojen sekaan. Ajoradalla autoilijat yrittävät kiilata eteen tai kylkeen, kolmion takaa voidaan huolettomasti ajaa skootterin eteen ja sielläkin, missä ei ole tilaa ohittaa, se tehdään, vaikka kevyemmän moottoriajoneuvon kuljettaja liiskattaisiin ohimennen liikenteenjakajaa vasten. Ja juuri sellaista se rauhallisen iltapäiväliikenteen seassa oli ollutkin.
Vaikka nelikaistaisella katuosuudella ei olisi ollut kuin skootteri ja kaksi autoa, joista toisessa autokoulunopettaja, piti se toisen autoilijan ehdottomasti ohittaa skootteri kyynärpäätä hipoen ja tunkeutua autokoulun auton ja skootterin väliin kuin kiusallaan. Siinä sitten saattoi ajaa sumuvalot kiinni skootterin rekisterikilvessä osoittamassa, kenelle ajoväylät oikeasti kuuluvat. Nopeusrajoitusten mukaisesti ajavalle pienemmälle kulkupelille töötättiin, näytettiin kansainvälisiä käsimerkkejä ja parhaimmillaan yritettiin peruuttaa päälle parkkiruudusta. Liikenteessä näyttivät vallitsevan viidakon lait, joiden mukaan pienin on se uhrein, jos ei ymmärrä vilkkaasti pinkoa pakoon.
Tämän kaiken kuultuamme ymmärrämme erittäin hyvin kaikkia niitä mopoilijoita, jotka ajavat keskellä ajokaistaa turvallisella nopeudella vilkuilematta turhia sivuilleen tai antamatta tietä. Siitä kun ei hyvää seuraa. Pienikin ajautuminen kohti kaistan oikeaa reunaa aiheuttaa sen, että rinnalle tunkee joku autoineen ja sillä autolla onkin hyvä vähitellen työntää mopoilija sivummalle kivisen pientareen tai jalkakäytävän puolelle. Autoilija vetoaa siihen, että mopoilija ei näy, mutta kyseessä on silkka valikoiva sokeus. Kyllä näkyisi, jos sieltä ratin takaa katsottaisiin kunnolla vaikka vanhanaikaisesti päätä kääntämällä, jos ei peilejä ole osattu suunnata oikein.
Toisaalta me ymmärrämme sitä autoilijaakin vähäsen. Äkkivilkaisulla kun mopoilija ja moottoripyöräilijä näyttävät aika lailla saman kulkijaheimon edustajilta. Osa moottoripyöräilijöistä käyttäytyy aika röyhkeästi eli ajaa omaa kaistaansa kahden auton välissä, ohittelee oikealta puolelta pientareen kautta ja keksii ihan omia liikennesääntöjään varmaan siksi, ettei koskaan oppinut niitä oikeita kunnolla. Ei sellaista menijää tee mieli kunnioittaa.
Meidän uimapukumme eivät kuvassa oikein näy, mutta voimme kertoa, että Pirjon trikoouikkarissa on kuvioina omenoita ja Purjon raidalliseen uimapukuun on aplikoitu oogabooga-hirviö. Kaikille epäileväisille tiedoksi: tänäänkin paistoi aurinko, joten ei koko kesä ole sadetta ollut. Skootterilla on ikää enemmän kuin 10 vuotta ja se on enemmänkin pihan somiste kuin jokapäiväinen kulkupeli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti