Tänään on hieno päivä ihan ilman syytä!
Kuvitelkaa, kerrankin me olemme positiivisia emmekä ruikuta olemattomista, kuten yleensä. Aurinko paistaa ja teimme pienimuotoisen kesäretken pihan ympäri tässä polkupyörän korissa päivää paistatellen. Löysimme monia jo melkein unohtuneita asioita katsellessamme ympärillemme kuin kesälomailevat matkailijat ikään.
Ensimmäiseksi kuulimme historian siipien havinaa kääntäessämme katseemme ylöspäin. Toisaalta miksi kuulee havinaa, jos näkee talon iloisesti esittelevän seinässään syntymävuotensa? Joka tapauksessa kohtasimme rakennusvanhuksen, joka säitä ja muita uhmaten on pysytellyt paikallaan jo kolmella vuosisadalla. Hän vaikutti vallan tyytyväiseltä tilanteeseensa, joten ihan turha sanoa, että tullakseen onnelliseksi pitää lähteä pois. Täyttä puppua, myös paikoillaan pysyvät voivat kokea elonsa täydeksi.
Seuraavaksi kurkistimme nurkan taakse ja löysimme oven, joka on aika mahdottomassa paikassa, koska sinne ei ole edes portaita. Kuka kumma on tarvinnut ovea, joka on yli neljän metrin korkeudessa? Iso monsteritraktori änkeytyi kuvaan mukaan, emmekä millään saaneet sitä hätistettyä pois, mutta koska olimme epätavallisen auvoisia, emme tehneet asiasta sen isompaa numeroa. Olkoot nyt kuvassa, kun siihen vasiten vänkeytyi.
Uskaltauduimme pihapiirin ulkopuolelle ja kohtasimme ensitöiksemme myöhäisen kukkijan. Kohteliaasti jätimme kertomatta, että lajitoverit ovat kukoistaneet jo aikaa sitten. Ehkä tämä kyseinen yksilö halusi osoittaa mieltään muutaman kymmenen metrin päässä kasvaville jalostetuille puutarhakasveille, joita hoidetaan ja hyysätään, mutta jotka siitä huolimatta eivät vaikuta koskaan oikein tyytyväisiltä.
Aivan maitohorsman vieressä oli pelto, joka jatkui loppuun asti. Tätä tarkoitetaan, kun sanotaan, että silmänkantamattomiin.
Pellon takana puolestaan oli musta mökki, joka ilmiselvästi yritti ryömiä kuvausryhmäämme piiloon puiden katveeseen. Turha toivo, me ennätimme nappaamaan kuvan ennen kuin tupa sukelsi hopeapajun alle lymyilemään.
Meillä molemmilla oli tällä kotimaanmatkailukierroksellamme samanlaiset punaiset liivihameet, joiden kangas on hankittu kangaskauppa Wexleristä. Koska aurinko paistoi armottomasti, suojasimme päämme lierihatulla, vaikka oikestaan kai olisi pitänyt laittaa pyöräilykypärä, koska matka oli vaaroja täynnä. Tai jos ei ihan vaaroja, niin kuoppia kuitenkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti