torstai 19. heinäkuuta 2012

19.7. Pirjo ja Purjo rimadonnina

SS108191

Me olemme joutuneet rakennushommiin. Tietysti tämä tapahtui kesän ainoana (?) aurinkoisena päivänä, joten täällä sitä nyt seistään sekalaisten lautojen kasassa ja yritetään saada näistä jotain tolkkua. Vaatepuoli ei ole lainkaan asiaankuuluva vaan enemmänkin päinvastoin, mikä osaltaan kertoo siitä, että meidät on pakotettu tänne. Mekot ovat omenanvihreää Marimekon appelsiinikangasta emmekä todellakaan suosittele niitä kenellekään muulle työasuiksi rakennustyömaalle.

Koska olemme erittäin kiukkuisia ja pahalla päällä, ajattelimme tänään neuvoa hieman siinä, miten pienin, hienovaraisin elein voi  tehdä kanssaihmisensä kaistapäiksi eli ärsyttää heidät vihan vimmoihin tai vähintäänkin raivon partaalle. Kimmokkeen olemme jälleen kerran saaneet lähiympäristöstämme.


1. Apua-huutelu yleisillä paikoilla

Tämä on etenkin näin kesällä yksi parhaita tapoja ärsyttää ympäristöään. Jatkuva apua-huutelu ilman mitään syytä sekä turruttaa kuuloelimen todellisilta avunpyynnöiltä että samalla  aiheuttaa vastustamatonta halua mennä sen avunpyytelijän luokse kertomaan, että nyt turpa tukkoon ja kita kiinni. Jos ei ole mitään hätää, ei apua huudella. Ja jos taas on oikeasti hätä, niin huudetaan vähän kärkkäämmällä äänenvärillä. Ja koska tähän syyllistyvät nimenomaan lapset, haluaisivat kanssaeläjät kertoa lapsen vanhemmille, että tarkistakaa nyt ihmeessä, miksi se koko ajan vikisee. Jos avunhuutaminen on ainoa tapa saada vanhempien huomio, niin jotain on pahasti pielessä.

2. Potkiminen

Siis ihan mikä tahansa potkiminen. Viereisen tuolin potkiminen, läheisen  seinän potkiminen, edessä olevan istuimen potkiminen. Tasainen jump-jump-jump ihan vain siksi, että jalan heiluttamisesta lähtee kiva ääni kengän osuessa pöydänjalkaan tai mikä vielä parempaa, jää seinään kiva jälki. Potkiminen muistuttaa muinaista kiinalaista vesikidutusta, jossa tasaisin väliajoin tiputettiin vesipisara samaan kohtaan uhria. Tämän ajantaju katoaa, ympäristö menettää merkitystään ja ajatukset pyörivät siinä, koska seuraava vesipisara putoaa. Potkimisen tekee erityisen ärsyttäväksi se, jos potkijan vieressä koko ajan hyssytetään, että "älä nyt viitsi" ryhtymättä kuitenkaan mihinkään toimenpiteisiin.


3. Tyhjänpäiväinen riekkuminen

Tätä näkee nyt jokaisena aurinkoisena päivänä aivan kuin sateen keskeytyminen jotenkin antaisi luvan hypellä, töniä vieraita ihmisiä, pyrähdellä, juoksennella ja siinä sivussa hieman kirkua ja kikattaa. Tämä koskee kaikkia ikäryhmiä ja molempia sukupuolia. Jostain syystä tätä ei ilmene sateella lainkaan, joten joudumme tässä yhteydessä toivomaan runsaasti lisää sateisia päiviä. Erityisen ärsyttävää riekkuminen on liikennevaloissa, joissa pitäisi seisoskella asiallisesti tarkkailemassa valojen vaihtumista eikä suinkaan pyöriskellä paikalta toiselle estämässä muita keskittymästä sulavaan kadunylitykseen.


4.Kadunvaltaaminen

Tällä tarkoitamme sekä erilaisten humpuukijärjestöjen järjestäytynyttä kokonaisten väylien valtaamista rummunsoittoon ja roskaamiseen että pienimuotoisempaa yksilötason kadunvaltausta esimerkiksi kaksilla rattailla tai rollaattoreilla. Hermojarepivän ärsyttävää tämä on niillä katuosuuksilla, joilla samanaikaisesti liikkuu feissareita eli henkilöitä, jotka muiden huonoon omaantuntoon vedoten yllyttävät laittamaan nimensä paperiin, jotta voi loppuikänsä maksaa veroluonteista maksua jollekin hyväntekeväisyysjärjestölle. Kaltaisemme nokkelat pujottelijat selviytyvät vallatuista kaduista kuin esteradoista ikään, mutta siitä huolimatta ne herättävät ärtymystä.


5. Kuplamuovin poksuttelu
 
Tästä löytyy kaksi koulukuntaa. Toisen mielestä kuplamuovi on paras tapa ylläpitää työhyvinvointia eli tarjoamalla jokaiselle muutaman neliömetrin kuplamuovia rutistettavaksi tai poksutettavaksi antaa samalla mielekästä tekemistä ja hermojen lepuutusta. Toisten mielestä se poksuttelu on järjetöntä ajanhukkaa, joka tuhoaa työpaikan yhteishengen nopeammin kuin se, että jokainen rehellisesti kertoisi, mitä mieltä on muista. Kun me haluamme olla oikein ärsyttäviä, kaivamme kätköistämme kokonaisen rullan kuplamuovia ja poksuttelemme sitä raivokkaasti kupla kuplalta täysin tietoisina siitä, että alhaisempaa äänisaastetta saa hakea.

2 kommenttia:

  1. Tiedättekö, että on sellasta isokuplaista kuplamuoviakin, joka paukkuu oikein kovaa? No, kun ovat saaneet ihmiset koukkuun siihen, niin tekevätkin isokuplaista kuplamuovia, jota ei voi paukuttaa! Ne kuplat on yhteydessä toisiinsa pienillä kanavilla niin, että kun puristaa, menee ilma vain viereisiin kupliin eikä tuu posahdusta.

    Mutta epäilen kyllä, että ei teitä tuon lautakasan kupeella ole ärsytetty noilla kaikilla keinoilla...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meidät on ärsytetty lautakasalle ja siitä kumpusi yleinen äreys kaikkea sitä kohtaan, jonka olemme kokeneet melkein yhtä suureksi vääryydeksi.

      Isokuplainen muovi täytyy liittää hankintalistalle

      P & P

      Poista