Muutaman päivän ajan seinän sisällä pörisi. Tai siis me kuulimme surinaa, mutta emme nähneet mitään, joten loogisina nukkeina päättelimme, että ääni ei synny itsekseen korviemme välissä vaan joku jossain näkymättömissä ja piilossa pitää pientä meteliä koko ajan. Tietysti etsimme kaikkialta mahdollista ampiaispesää tai ulkoseinään kaiverrettua käytävää, jonka toisessa päässä olisi vihainen kimalaisten armeija, mutta mitään ei löytynyt. Ei edes silloin, kun Purjo ihan varovaisesti irrotti jalkalistan ikkunan alta ja kurkki sen taakse nähdäkseen, ettei siellä olisi meneillään mitään salaista pörisevien hyönteisten kokoontumisajoa.
Mitään ei löytynyt, mutta tasainen hurina jatkui. Eilen se vaimeni, ja tänään löytyi kirjastohuoneen lattialta kymmeniä kuolleita kärpäsiä. Niitä oli kaikkialla pitkin huonetta eikä ainoastaan ikkunan edessä. Vaikutti siltä kuin kokonainen parvi olisi yhdessä päättänyt vainajoitua ja valinnut oudon kulttinsa toteuttamiseen meidän kotimme.
Mitään syytä ötököiden yht'äkkiseen kuolemaan emme keksineet. Viikonloppuna kerrottiin lehdissä Utajärven pierukilpailuista, joten hetken mietimme, onko joku perustanut viimeistelyleirinsä kirjastoomme ja näiden harjoituspäästöjen seurauksena koettiin totaalinen hyönteistuho. Koska emme löytäneet yhtäkään ylimääräistä asukasta ja koska Purjo väitti, että hän se ei ainakaan ollut, jouduttiin tästä teoriasta luopumaan.
Seuraavaksi tarkastettiin kaikki muut mahdolliset myrkkylähteet. Niitä ei ollut. Kirjastohuoneessa ei saa edes syödä, joten emme voineet epäillä jonkun myrkyttäneen kaurakeksejä syanidilla (totta, olemme katsoneet liikaa neiti Marplea). Vaarallisia käärmeitä ei näkynyt eikä kukaan ole lähettänyt meille jauhekirjeitä, joista olisi pölissyt ympäristöön tappavia itiöitä. Kirjastossa ei ole yhtäkään pelargonia tai muuta kukkasta, joten lihansyöjäkasvien turmiollinen vaikutus voidaan sekin unohtaa.
Emme todennäköisesti koskaan saa tietää, mikä oli joukkotuhon syynä. Uhrit on jo imuroitu pois. Näin jälkikäteen miettien he olivat aika isokokoisia eli eivät mitään perinteisiä kiusallisia huonekärpäsiä vaan jotain ronskimpaa lajiketta. Kummallisinta on se, että ennen kuolemaansa he vain kuuluivat, mutta eivät näkyneet. Ja toiseksi kummallisinta on se, että vaikka he olisivat voineet levittäytyä avoimien ovien kautta talon jokaiseen huoneeseen, pysyttelivät he yhdessä ainoassa. Todella salaperäistä!
Synkkänä pilvipäivänä valitsimme salapoliisiasuihimme syksyisiä sävyjä. Vaatekauppojen heleät kesäiset värit ovat jo saaneet väistyä syvänpunaisen, violetin ja tummansinisen tieltä, joten mekin valitsimme kaapista synkintä, mitä löytyy. Pirjolla on valheellinen pusero-hame -yhdistelmä, joka oikeastaan on yksi ainoa vaate, vaikka näyttää puserolta ja liivihameelta. Purjolla on synkeänpunainen pallollinen trikooasu, joka muistuttaa siitä, että tänä syksynä isot pallot ovat tulossa muotiin. Pienet ovat kuulkaas ihan auttamattomasti out eli ulkona eli poissa pelistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti