Sinne se meni, joulu. Kuusesta on kerätty koristeet pois, latvatähti ja joulupallot on laitettu siististi paikoilleen laatikkoihinsa ja sähkökynttilät suunnilleen vuodelta 1992 tarkastettu ja nostettu eteisen portaidenaluskomeron ylähyllylle odottamaan seuraavaa käyttökertaa.
Päätimme tänä vuonna hyvästellä joulun vähän juhlavammin. Meillä on kultapainetusta velourista ommellut juhlamekot. Kangas on kangaskauppa Wexleristä, mutta älkää menkö sitä enää etsimään, koska tämä oli sesonkituote ja seuraavan kerran myynnissä vasta melkein vuoden kuluttua. Molemmissa on vyötäröllä satiininauhaa, joka Purjon mekossa on oikeasti solmittava vyö, mutta Pirjolla pelkkää huijausta eli tästä ei saa mitään rusettia minnekään, kunhan on somisteeksi ommeltu kaitale.
Tänä vuonna meillä oli kaksi joulukuusta. Ensimmäinen oli se perinteinen metsästä noudettu ja suurella hartaudella koristeltu ja se toinen tämä kuvaankin päässyt pahvikuusi, jonka ehdottomasti hienoin piirre ovat nämä lehmänkuvilla koristellut joulupallot. Tällaisia ei löydy ihan jokanuken joulupuusta. Lisäksi tämä on kevyt ja siisti, yhtää neulasta ei ole varissut, vaikka tätä on siirrelty huoneesta toiseen jo viidettä viikkoa. Tämä on juuri sellainen kuusi, jonka ympärillä on mukava tanssia piirileikkiä, joten voi olla, että otamme tämän esille taas juhannuksena. Mikä olisi se somempaa kuin tanhuta askel tai kaksi ikivihreän joulupuun katveessa yöttömänä yönä.
Näitä kuusiakaan ei taida enää saada, joten jos havittelette moista, niin emme valitettavasti voi auttaa. Eikä tämä oikeasti korvaa kunnollista joulukuusta, mutta on varsin lysti sisustuselementti. Jos meillä olisi sisistusblogi, olisimme kuvanneet pahvipuutamme joka suunnasta kymmeniä kertoja. Kaikkien onneksi emme anna sisustusvinkkejä, vaikka voisihan se olla hauskaa, jos joka toinen kotoilublogisti hankkisi tälläisen samanlaisen kuusen ja esittelisi sitä omana keksintönään.
Tosi makee pahvikuusi, varsinkin nuo lehmännaamat!
VastaaPoista