lauantai 19. tammikuuta 2013

19.1. Enimmän parhautta: Tampere!

tre

Koska viimeksi kirjoitimme Turusta, on tänään vuorossa sen sisarkaupunki eli Tampere. Kuten muistatte, Itella teki Purjosta muutama viikko sitten tamperelaisen, vaikka hän ei ole sinne ainakaan omasta mielestään muuttanut. Siksi päätimme kokeilla, millaista on yöpyä vaikka jossain Tammelantorin kupeessa eli keskellä paikallisia alkuasukkaita ja kokea jotain ydintarperelaisuudesta.

Valitettavasti meillä ei ole kuvia vierailustamme, joten siksi suosittelemme, että menette Tampereelle ihan itse. Kuljeskelkaa päämäärättömästi ympäriinsä, katselkaa rakennuksia kuin olisitte ulkomailla eli ihaillen ikkunoiden muotoja ja ovisyvennyksiä ja parvekkeilla vielä hetken välkkyviä jouluvaloja ja miettikää, miksi niin kovin harvoin tulee leikkineeksi turistia kotimaassa. Kaupunkilomille lähdetään halvoilla lennoilla Prahaan tai Lontooseen tai Barcelonaan, vaikka Iisalmessa, Varkaudessa ja etenkin Tampereella olisi hurjasti eksoottisia kokemuksia.

Esimerkiksi me kävelimme tänään aamulla tasan kello kahdeksan jo mainitun Tammelantorin poikki. Pakkasta eli niukat kaksikymmentä astetta, tuuli oli olematon ja koko kaupunki tuntui vielä nukkuvan. Manselainen maailma on hämmentävän autio, sillä näimme vain yhden ainoan kaduntallaajan. Luultavasti paikalliset asukkaat istuskelivat vielä aamukahvipöydässä sen sijaan että olisivat käyneet kokeilemassa pakkasenkestävyyttään. Hyvä niin, koska meille turisteille syntyi näin avainkokemus eli Tampere oli meille äärettömän hiljainen, rauhallinen ja postikorttimainen, vaikka rautatieasema oli muutaman kivenheiton päässä. 

Ei, me emme ryhtyneet viskomaan kiviä vaan rooliimme paneutuneita etsimme jonkun mielenkiintoisen puodin, jonka olemassaoloa hämmästellä vaikka Facebookissa tyyliin "Ette ikinä arvaa, missä kävimme!", johon siis pitäisi vastata, että "No kerro" tai "Onpa jännittävää, kerro heti vai onko se salaisuus". Sitten muistimme, että emme ole naamakirjassa, joten emme voi ryhtyä pelaamaan tuollaista peliä. Siksi kerromme nyt ihan tässä, että löysimme ihan etsimättä Vaarin varaston, jossa olisi myyty vaikka mitä meitä vanhempaa, jos se ei olisi ollut juuri silloin suljettu. Jos olisimme etsimässä mansikkaista kulhoa, tietäisimme nyt, mistä sen löytää.

Kävimme aamupalalla Café Aamuruskossa, jossa sielläkin oli aamutuimaan hyvin hiljaista, mutta vain hetken ajan. Saimme syödä rauhassa vain siksi, että olimme niin varhaisia. Kuten matkoilla niin usein, aikaero sotkee herkästi sisäisen kellon, joten siinä vaiheessa kun olimme juoneet viimeiset pisarat appelsiinimehustamme, saapuivat muut nälkäiset paikalle sen oloisina kuin oikea aamupala-aika alkaisi vasta silloin. Siinä vaiheessa meillä oli jo seuraava seikkailu mielessä.

Kuvassa meillä on mukana kenkä, joka ei kuulu prinsessalle vaan on symboloimassa matkaamme ja sitä, miten paljon lopulta kävelimme ristiin rastiin pitkin Tamperetta. No hyvä on, emme kävelleet kuin ihan vähän, koska joku raja se on meidänkin turismillamme. Pukeuduimme tällaisiin vähän safarityylivaikutteisiin asuihin eli Pirjolla on Marimekon unikkopuuvillasta liivihame ja Purjolla saman valmistajan trikoosta paita, jota somistaa kissaeläimen kuva. Housut ja hattu ovat lievästi kiiltäväpintaista puuvillasatiinia. Ulkona meillä oli lisäksi kunnon haalarit, siellä Pirkanmaalla on yhä talvi.

1 kommentti:

  1. Kiitos vinkistä - Vaarillahan on ihan pakko poikketa!! Sitten joskus, kun se on aukikin...

    VastaaPoista