6.1. Meidän Jukka on vähän masentunut

Me emme ole mitenkään erityisen kaksisia viherpeukaloita, mutta jopa meitä huolestuttaa Jukkamme kohtalo. Hän vaikuttaa enemmän kuin lievästi masentuneelta, lähestulkoon kokonaisvaltaisesti uuvahtaneelta, vaikka yrittääkin muutaman vihreän verson verran esittää, että kyllä tämä tästä.

Olemme miettineet, mikä johti Jukan tähän murheen alhoon. Jätimmekö huomaamatta hänen epätoivoiset yrityksensä saada huomiota? Sivuutimmeko päivästä toiseen hänen säälittävän pyristelynsä ahtaassa kukkaruukussa? Tunnustamme, että kastelu unohtui turhankin usein eikä huonelämpötilakaan ole ollut optimaalinen, mutta sellaista se perhe-elämä on, ei siinä voi aina mennä sen herkimmän mukaan.

Annoimme Jukalla mahdollisuuden omaan aikaan, jos kyse oli vaikka siitä, että yhteinen nököttäminen kliivioiden ja parin sitruunapuun kanssa samalla kukkapöydällä oli sille liikaa. Tarjosimme mahdollisuuksia harrastuksiin kuten vaikka kukkimiseen, mutta se ei Jukkaa ihmeemmin kiinnostanut. Siirsimme hänet lattialle, josko maisemanvaihdos olisi piristänyt ja uusi näkökulma elämään auennut sitä kautta. Ehei, Jukka pysyi väsähtäneenä ja jotenkin nuhjuisena eikä suostunut kertomaan, mikä vaivasi, vaikka miten kyselimme. Tuntui, että hän vain käänsi meille selkänsä ja huokaili, vaikka periaatteessa kasvit eivät käsittääksemme ihmeemmin ääntelehdi. Joka tapauksessa Jukka liukui päivä päivältä meistä kauemmas ja tuntui vaipuvan jonnekin oman mielensä syövereihin. 

Perheenjäseninä olimme tietysti hyvin huolestuneita. Luimme kaikenlaisia viherkasvioppaita ja ymmärrä yrttejäsi -tietoteoksia ja hieman häpeissämme tunnustamme, että lopulta turvauduimme myös järeämpiin teksteihin eli etsimme apua anonyymien tahattomien kasvintappajien kotisivuilta. Toivoimme, että siellä joku vastaavaan tilanteeseen joutunut olisi omalla tarinallaan voinut meitä ja Jukkaa auttaa ennen kuin kaikki olisi liian myöhäistä, ja hän olisi tehnyt sen viimeisen epätoivoisen valinnan ja muumioitunut kokonaan.

Mitään varsinaista uutta apua ei ole löytynyt. Välimme ovat viilenneet samassa tahdissa kuin Jukka on muuttunut entistä etäisemmäksi. Keskusteluyhteys tuntuu kadonneen emmekä enää ymmärrä toisiamme, jos toisaalta emme ole koskaan oikein päässeet aidosti läheisiksi vaan välillämme on aina ollut ikään kuin jonkinlainen kasvi- ja nukkekunnan väline kuilu. Toivomme kuitenkin, että ostamamme ravinnepuikot piristävät Jukkaa ja hän olisi pian taas oma reipas itsensä.

Koska Jukka on vähän vaisu, on meillä päällä punaista. Pirjo otti Marimekon viskoositrikoisen raita-asun ja Purjo punaisen paidan ynnä liivihameen, joka näyttää sekin raidalliselta, mutta oikeastaan kyse on kaksivärisestä taskusta.