8.1. Hirveä eläinsuojelurikos: sängyn alta löytyi pentutehdas!

Olemme jo pitkään olleet ihmeissämme, miksi kotimme alkuperäisasukkaisiin kuuluva villakoiravaranto on kasvanut suorastaan ennennäkemättömiin mittasuhteisiin. Ennen joulua imuroimme vähän sieltä ja täältä, ja olimme muutenkin olevinamme puuhakkaan siivouksellisia. Järjestelimme tavaroita pinosta toiseen ja pöydältä kirjahyllyille ja sieltä edelleen lipaston päälle. Voimiemme tunnossa ulkoilutimme yhden räsymaton ja melkein hurrasimme itsellemme moisesta  ahkeruudesta. Heittäydyimme oikein hurjiksi ja pölyhuiskalla töpsötimme pari kristallikruunua, joissa saattoi olla perintönä muutaman sukupolven takaista valjua tomua. 

Kaikken näkyvän ylimääräisen riittävän hienojakoisen roinan imuroimme ärhäkän Philipsimme ahneeseen kitaan, mutta siitä huolimatta villi villakoiralauma tuntuu vain kasvavan joka päivä. Yhtenä aamuna ne kävivät jalassa olleiden sukkien kimppuun, takertuivat ahnaasti kantapään seutuville eivätkä päästäneet irti ennen kuin revimme ne pois. Huokaisimme helpotuksesta jäätyämme vaille vesikauhua tai jotain muuta sellaista, minkä pahansisuisten koirien puremista voi saada.

Tänään erehdyimme kurkistamaan vuoteemme helmalakanan taakse tarkoituksenamme kartoittaa toistaiseksi vähälle käytölle jääneitä alueita kodissamme. Sieltä paljastui karmea totuus: sängyn alla oli varsinainen kennel pentutehtaineen! Siellä oli villakoiria vilisemällä säilytyslaatikoiden väliin piiloutuneina hyvässä sovussa muutaman yön pimeinä hetkinä karanneen mykkyrälle sulloutuneen sukan kanssa. 

Olemme nukkuneet joka yö jo kuukausien ajan varsinaisen villakoiratarhan yläpuolella onnellisen tietämättöminä siitä, mitä karmeuksia allamme koko ajan oli tapahtunut. Todennäköisesti ravinnonpuutteen eli suoranaisen nälän takia ovat harmaat, takkuiset pölypalleroiset villakoirat pieninä laumoina karanneet pois suojastaan päätyen hämärästä kotipesästään ankaraan maailmaan. Ne yrittivät toki pysytellä huomaamattomina ryhminä toisistaan turvaa hakien nurkissa ja lipastojen alla, mutta tarkkavainuinen pölynimurimme oli saalistanut osan niistä täysin tunteettomasti.

On hirveää huomata, miten sinisilmäisiä me olemme olleet. Luotimme vuoteemme rehellisyyteen ja lainkuuliaisuuteen, joten sen kaikesta päätellen erittäin suunnitelmallinen villakoiratehtailu tuntuu nyt erityisen ikävältä. Tiesimme, että mankeloimattomat lakanat ja tyynyliinat ovat erityisen alttiita päästelemään kangaspölyä ja siten edesauttamaan hallitsematonta villakoirakenneltoimintaa, mutta silti emme ymmärrä, miten emme huomanneet itse mitään. Näin sitä joku läheinen, kuten meillä tämä vuode, voi osoittautua epärehelliseksi, kovasydämiseksi kelmiksi, jonka julkea toiminta on erityisen sydäntäraastavaa juuri siksi, että kokee tulleensa petetyksi.

Olkaa huoleti, olemme ryhtyneet tarvittaviin toimenpiteisiin pentutehtailun lopettamiseksi. Rikollinen on asetettu tarkkailuun ja se tullee päätymään yhdyskuntapalveluun.

Kuvassa me katsomme hyvin närkästyneinä (tai ainakin Pirjo on närkästynyt), miten villakoirakennel tuhotaan. Meillä molemmilla on näppärät haalarit. Purjon haalarissa on vetoketju takana ja edessä Marimekon kankaasta leikattu autonkuva. Pirjon haalarissa on vetoketju edessä eikä kuvia ollenkaan.