tiistai 29. tammikuuta 2013

29.1. Kirjallista pohdintaa

pink2

Olemme päättömissä pohdinnoissamme tänään miettineet sitä, miksi kirjoihin ei saa lisäosia. Emme tarkoita mitään trilogioita tai jatko-osia, joissa tarina jatkuu, ja voi seurata, mitä päähenkilöille myöhemmin tapahtui, vaan samanlaisia lisäpaketteja kuin tietokonepeleihinkin on saatavissa. Kirja olisi pelkkä perusjuttu, jonka sellaisenaan lukaisisi aika pikaisesti, mutta lisäosat kasvattaisivat sen kiinnostavuutta.

Esimerkiksi salapoliisiromaaneissa osa tärkeistä juonenkäänteistä ja johtolangoista olisi ostettavissa sivuromaanina, jonka ansiosta kirjaan tulisi aivan erilainen sisältö ja meno kuin alkuperäisteoksessa. Parhaimmillaan koko arvoitus ei ratkeaisi, jos ei hankkisi muutamaa lisäopusta tyyliin "Mitä tapahtui linnassa" ja "Tarkka selvitys von Knittenin suvun tapahtumista ennen rikosta". Pelkän perusteoksen pohjalta saisi selville vain tehdyn rikoksen ja mahdolliset syylliset, mutta varsinainen mysteeri jäisi ratkaisematta. Viimeisellä sivulla voitaisiin vihjailla ratkaisusta, mutta jättää se kuitenkin avoimeksi kertomalla, että eteenpäin pääsee ostamalla päivityksen.

Toinen vaihtoehto olisi viittailla koko ajan muihin teoksiin, jolloin lukijalle tulee tunne, että on lukemassa kirjasarjan ties monetta osaa. Jotta tietäisi päähenkilön karusta lapsuudesta, vuosista merillä ja jatkuvasti puheena olevasta aarteesta sekä sukusalaisuudesta, pitäisi käydä katsastamassa alaviitteessä mainittu kirja "lisää taustatietoja löydät Katalan kissan majatalon kolmannen luvun neljännestä kappaleesta". Tietenkään ei välttämättä tarvitse viitata kirjaan, jonka on itse kirjoittanut, vaan voi valita mielensä mukaan muiden kirjailijoiden jo keksimiä asioita. Eikä mikään estä varastamasta muista tarinoista pitkiä pätkiä, kunhan muistaa mainita, kuka on juonenkäänteet tai hahmon keksinyt. 

Tällä tavalla voisi kirjoittaa kirjoja, joiden loppuratkaisuun voisi itse vaikuttaa sen mukaan, minkä lisäosan hankkisi. Yhdessä versiossa syyllinen olisi odotusten mukaisesti hovimestari, toisessa puutarhurin Australiasta palannut veljenpoika ja kolmannessa kulkuri, joka oikeasti olisi hovimestarin sisaren parhaan ystävän kummisedän serkku. Ehkä yhtenä lisäosana voisivat olla kirjan henkilöiden monimutkaiset sukulaissuhteet.

Joskus me olemme miettineet sitäkin, että voisimme joutessame laatia jatko-osan jonkun aikoinaan kirjoittamaan kirjaan, jossa päähenkilö on lopuksi vaikka mennyt naimisiin tai jättänyt kaiken taakseen ja aloittanut uuden elämän. Esimerkiksi voisi varsin hyvin ottaa jonkun lälläriromaanin sankarittaren ja kertoa, mitä tapahtui kymmenen vuotta edellisen kirjan jälkeen eli miten prinssi osoittautui sammakoksi tai jotain muuta mukavaa. Muinainen Viisikko -sarja voisi olla hauska päivitettävä, koska muistaaksemme siinä syödään koko ajan täytettyjä voileipiä ja hilloa, joten jatko-osan nimeksi tulisi tietenkin Viisikko joutuu kiipeliin juututtuaan vyötäröstään tornikamarin ikkunaan.

Huomaatte varmaan, että meillä on liikaa aikaa pohdiskella turhuuksia. Vaatepuolella valitsimme asumme huolellisesti eli Purjolla on esittelyssä tällä kertaa Eurokankaasta ostetusta trikoosta ommeltu marakattipaita yhdistettynä trikoohousuihin. Pirjo luottaa Hello Kittyn lumovoimaan kokopinkissä asussaan. Pitäisi varmaan alituisen ajattelemisen sijaan joskus tehdäkin jotain, jotta kuvista ei tulisi näin tylsiä.

1 kommentti:

  1. Hei, tuohan olisi älyttömän hauskaa! Varsinkin tuo muiden kirjoihin viittaaminen - ottaisi Harryn sieltä, Frodon täältä ja tekisi ihan uudenlaisen kombon kaikista parhaista sankareista ja vaihtaisi vaikka vielä aikakauden ja tapahtumapaikat ja ja...

    VastaaPoista