20.2. Hangessa ollaan

Eikä taaskaan lapasia kädessä, hyi meitä.

Pitihän tänäkin talvena kerran hypätä hankeen näyttämään, että meillä on toppahaalareita ja jalassa jopa sukat, vaikka niitä ei kuvasta näy. Tuo Purjon lohenpunainen puku on väriltään kevään muodikkainta, koska taas kerran kaupat tursuavat karkkivärejä. Talvirompetta ei löydä enää kuin alennusmyynnin loppurysäyksen päättömyynnistä, muuten hyllyt täyttyvät pinkeistä paidoista, neonvihreistä housuista ja sitruunankeltaisista takeista, jotka saavat käyttäjänsä näyttämään monsteriundulaateilta.

Pirjon haalarissa on alligaattorikuviointi, mikä sopii erittäin hyvin tähän pihapiiriin. Läheisen joen hieman vetiselle jäälle on tehty moottorikelkkarata, josta kaikuu vaimentumaton hyrinä. Laillistahan se on, ei siinä mitään, mutta muutama terävähampainen jokiasukas saattaisi hieman hillitä turhanaikaista menoa. Jäistä joenuomaa pitkin kun ei pääse minnekään, paitsi ehkä merelle, mutta sinne on niin paljon matkaa, että ilman eväitä ei kannata ajelulle lähteä. Siellä ne kelkkailijat siis ajelevat edestakaisin kapealla jääradallaan ja me lähiseudun asiakkaat yritämme ajatella, että harrastus se on sekin.

Moottorikelkkailu on hyvin ajankohtainen aihe, koska löysimme sivuston suomijoukkoistaa, jossa voi kertoa mielipiteensä uudesta maastoliikennelaista. Lyhyesti sanottuna ideana on se, että koska moottorikelkkailu on joillekin kiva harrastus, tarvitaan laaja ilmainen valtakunnallinen moottorikelkkareitistö yksityismaille. Sitä varten taas tarvitaan lakimuutos, joka mahdollistaa yksityismaiden haltuunoton harrastajien tarpeisiin. Näin kelkkailijat pysyisivät poissa luvattomista paikoista ihan samalla tavalla kuin tupakoijat eivät polttele siellä, missä on kyltti, jonka mukaan tupakointi on kielletty. Tosin niitä kylttejä ei yleensä totella.

Meille ei moottorikelkkareitistö riitä. Vaadimme, että pitkin Suomea rakennetaan 15 km välein taukotupia, joissa kuka tahansa voi lomailla. Niiden kunnosta ja siivouksesta huolehtii tietenkin valtio, koska ei keneltäkään yksityiseltä henkilöltä voi vaatia maksua harrastuksesta,  ja ne taukotuvat on tarkoitettu erityisesti päämäärättä vaelteleville. Sillehän ei sitten mitään voi, jos yksi tällainen tupa sijaitsee vaikka Linnanmäellä siinä maailmanpyörän kupeessa. Taukotuvassa on tietenkin kunnon keittiö, iso kylpyhuone, muutama makuuhuone ja televisio. Jos taukotupa sattuu järven tai meren rannalle, on siinä lisäksi sauna ja oma laituri. Jos moottorikelkkailijoille mahdollistetaan luonnonmukainen (?) päristelyharrastuksensa, pitää sama sallia myös apostolinkyydillä vaelteleville.