maanantai 4. helmikuuta 2013

4.2. Pirjo ja Purjo kohtaavat pamun

sienet

Jos maahanmuuttaja on mamu, on paluumuuttaja pamu. Meillä on ollut ilo ja onni kohdata paljasjalkainen pamu eli henkilö, joka on muutaman vuoden poissaolon jälkeen palannut kotiseudulleen juurtuakseen uudelleen tai ainakin katsoakseen, josko olisi aika hieman rönsyillä.

Keskustelu pamun kanssa oli hyvin avartavaa.Hän kertoi, miten uusi kotiseutu oli valmis kotouttamaan hänet varsin ennakkoluulottomin menetelmin. Itse kaupunginjohtaja oli kutsunut pamun ja kanssamuuttajansa pienelle bussimatkalle ympäri uutta (tai siis oikeastaan vanhaa) asuinseutua. Tarjolla olisi opastettu kierros kaupungin tonttitarjonta-alueelta toiselle ja mahdollisesti matkan aikana myös pientä purtavaa.

Asuminen onkin pamulle suorastaan sydämenasia. Hän ei halua asettua mihinkään paluumuuttajien vuokra-asuntokeskittymään vaan mielellään suunnilleen sinne, mistä aikanaan lähti. Valitettavasti tämän kyseisen pamun isä ja äiti eivät suhtautuneet lämmöllä siihen, että heidän lapsensa haikaili asumuksekseen lapsuudenkotiaan (tyhjennettynä niistä vanhemmista), joten pamumme joutui hakeutumaan sellaiselle alueelle, joka hänen lapsuudessaan oli epämääräinen metsäkaistale kahden eri lähiön välissä. Mitään leiriolosuhteita ei paluumuuttajille kuitenkaan järjestetä, vaan keskustelukumppanimme sai kodikseen kohtalaisen iskemättömän kaksion järvinäköalalla. Vuokrakin on kohtuullinen ja pamumme ilahtui siitä, että asunnossa oli valmiina kansio, jossa tehtiin sanoin ja kuvin tutuksi arkielämän toimintatapoja kerrostalossa. Parvekkeelle ei saa tehdä nuotiota eikä suihkuun sovi nukahtaa vaatteet päällä tukkimaan lattiakaivoa. Tästä tiedosta puolestaan seurasi se, että pamumme  joka päivä tarkkailee naapureitaan miettien, kuka heistä ei voi vastustaa kiusausta vaan nukkuu yönsä suihkuhuoneen lattialla. Joillekin kun ne kielletyt asiat ovat kaikkien jännittävimpiä.

Tonttitarjonta ei pamuamme erityisemme kiinnosta, vaikka hän tietääkin, että mikään ei sido ihmistä niin tiukasti asuinkuntaan kuin 600 neliön tontti ja siinä velkainen, rakennusalaltaan 340 neliön talo. Sen sijaan paluumuuttajamme hekumoi jo ennen kaupunkiesittelykiertuetta siitä, miten tarkoituksena on kiertää erilaisia vierailukohteita. Pamumme on aivan täpinöissään mahdollisuudesta saada kutsu jonkun ihan tavallisen alkuasukkaan kotiin. Silloin hän voisi omalta osaltaan olla kulttuurienvälisen viestinnän toimeenpanijana ellei peräti sytytyslankana. Viisi vuotta poissa paikkakunnalta on jo ennättänyt etäännyttää esimerkiksi jääkiekko-otteluiden kirjoittamattomista katsomosäännöistä ja siitä, mistä markkinapäivänä saa ilmaista kahvia. On siis syytä löytää joku, joka on perillä jokapäiväistä elämää helpottavista asioista ja opastaa paikallisissa tavoissa.

Pamun kanssa rupattelu on kuin virkistävä sade erämaassa. Tai ei oikeastaan ole, mutta kun emme oikein muutenkaan keksi, miten siirtyä tässä vaiheessa puhumaan paidoistamme, joissa on runsaasti sieniä, niin keksimme nyt tällaisen aasinsillan. Sienet kun tunnetusti tarvitsevat sadetta kasvaakseen. Tämä kangas on muinaista Metsolan mallistoa, jonka viimeisiä metrejä myydään melkoisella alennuksella monessa nettikaupassa. Meille tämä kuosi sopii, koska se on tarpeeksi pientä ja tarpeeksi selkeää. Teimme kaksi värivaihtoehtoa eli turkoosin ja punaisen ihan siksi, että näkisitte, miten paljon resorin vaihto vaikuttaa.

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti