9.2. Navigaattorin kieltämät

Pihaamme ajoi auto, jonka kuljettaja ehdotti, että siirtäisimme talon muualle, jotta hän pääsisi jatkamaan matkaa. Navigaattori kun oli ilmoittanut, että käänny oikealle ja aja suoraa 300 m. Valitettavasti siinä noin sadan metrin kohdalla esteeksi osui kotitalomme, joten kulku katkesi yllättäen. Koska navigaattorin ohjelma oli päivitetty muutama viikko sitten, ei siinä voinut olla virhettä. Ongelman oli siis oltava meissä, ja aivan väärään paikkaan rakennetussa kodissamme. 

Meillä itsellämme ei ole navigaattoria, sillä osaamme kohtalaisen sujuvasti lukea karttaa. Tietysti se on vanhanaikaista ja melkein noloa, joten emme yleensä viitsi siitä kertoa saati esittele karttoja julkisesti. Navigaattorin kanssa meille todennäköisesti kävisi täsmälleen samoin kuin tämänpäiväiselle vieraallemme, jonka oli todella vaikea uskoa, että se reittejä kertovan vempaimen ehdottama tie olisi noin 30 metrin päässä, mutta koska se ei ole talvikäytössä, ei sitä erota ympäröivästä hangesta mitenkään. Jos kone sanoo, että siinä on tie, niin totta kai siinä sitten on oltava tie. Koneet eivät valehtele, koska ne ovat insinöörien keksimiä.

Insinöörit ovat ihmisiä - tai ainakin vielä lapsina olivat - joten he voisivat keksiä kaikenlaisia jäyniä eri laitteisiin. Navigaattoreissakin voisi olla enemmän luonnetta, jolloin ei koskaan ostaessaan tietäisi, millaisen koneen saisi. Joku laite voisi olla hurjan epävarma ohjeissaan eli se neuvoisi ensin vasemmalle ja sitten sanoisi, että ehkä kuitenkin oikealle ja kun tarkemmin ajattelen, niin vasta kahden kilometrin kuluttua voisit harkita sitä kääntymistä tai tehdä nyt U-käännöksen. Joku voisi saada laatikosta teini-ikäisen luonteella varustetun navigaattorin, joka kommentoisi kaikkeen "mitä välii" tai "ihan sama". Jonkun laatikosta löytyisi mummomalli, joka varoittelisi koko ajan vauhdista ja laulaisi aina välillä pätkän Olavi Virtaa väpäjävällä äänellä. Pappamalli puolestaan valittaisi huonoista iskunvaimentimista ja haluaisi pysähtyä vartin välein kahville. Huolehtimiseen taipuvainen navigaattori pohtisi koko ajan ääneen, jäikö uuni päälle, muistettiinko laittaa ovi lukkoon, onko jääkaapissa maitoa, mahtaako kaikki mennä hyvin ja mitäköhän seuraavan mutkan takaa löytyy. Me voisimme tarvittaessa osallistua erilaisten mallien kehittelyyn.

Navigaattorit ovat siitä kummallisia laitteita, että vaikka järki väittää, että kone neuvoo väärin, niin kuuntelijahan uskoo mieluummin elektronista ääntä kuin omia silmiään. Jos ääni kojelaudan liepeillä käskee, että käänny oikealle, niin sitten sitä käännytään, vaikka edessä olisi kärrypolku tai umpihanki tai talon piha. Kesäaikaan voi ajaa pitkin nurmikkoa etsimässä sitä neuvottua reittiä, mutta talvella pihoissa on harmillisesti kaikenlaisia lumikasoja, joita ei edes nelivedolla ylitetä. Turha sitä on silloin navigaattorille sanoa, että väärässä olit. Ehei, siinä vaiheessa koko laite vaikenee tai ehdottelee käännöksiä joka suuntaan. Ja jos oikein tarkasti kuuntelee, se tuhahtelee tuohtuneesti aivan kuin kuljettajassa olisi joku harmillinen vika.

Meillä on vähän prinsessainen olo, mutta vain vähän eli sillai lauantaimaisesti. Siksi Purjo tyytyi Disneyn Esmeraldan kuvilla koristeltuun paitaan ja Pirjo laittoi Hello Kitty -paidoistaan sen, jossa on helmassa röyhelö.