6.2. Pirjo ja Purjo osallistuvat suureen kakkakeskusteluun

Meidän pöksyhimme ei saa kakata kukaan, mutta yleisemmin aiheesta on keskusteltu ns. valtamediassa suorastaan antaumuksella ja hartaasti sen jälkeen, kun kaksi nuorta toimittajaa kirjoitti korkeakulttuuriseen juhlajulkaisuun kuvitteellisen tai toden jutun siitä, miltä tuntuu ulostaa housuihinsa tarkoituksella ja harkitusti pikavuorossa matkalla Helsingistä Turkuun. Kyseessä oli kuulemma (näin sitä on jälkikäteen selitetty) melkein tutkimus siitä, miten kauan muu media malttaa velloa aiheen parissa ja pitää sen hengissä ja hereillä.

Me melkein luulemme, että sama lopputulos olisi saatu aikaan jollain yhteiskunnallisesti hieman hajuttomammallakin aiheella. Sellaisesta ei kuitenkaan kirjoitettu, koska toimittajat eivät osanneet miettiä rumasti sanottuna peräsuoltaan pitemmälle. Lisäksi osallistuminen johonkin vero- tai sote-uudistuskeskusteluun olisi edellyttänyt asiaan paneutumista, eikä siihen  jutun kirjoittajilla juuri nyt ollut aikaa. Siksi kaivettiin esille aihe, josta oli omakohtaista kokemusta, mutta mahdollisimman vähän tarvetta taustoittamiselle.

Niin syntyi juttu, josta kohutaan, mutta ei suinkaan syvällisen ja oivaltavan analyysin tai virkeän yhteiskunnallisen kantaaottavuuden takia vaan siksi, että se sananmukaisesti haisee. Jos ei ihan siltä itseltään niin halvalta tyhjänpäiväiseltä oleskelulta eli viitsimättömyydeltä ja hengenheikkoudelta. Kaukana on snellmanilainen sivistyksen henki ja eetoksellinen paatos. Nykyään ei kylddyyripiireissä viitsitä tehdä mitään kunnolla, vaan aamuöisenä hauskanpidon hetkenä keksitään, että kun jotain on pakko tuottaa, niin kirjoitetaan vaikka tämmöinen juttu. Hauskalta se varmaan tuntui keksittäessä, mutta ei enää kirjoitukseksi toteutettuna.

Toki voisimme laajentaa keskustelun avarammaksi ja pohtia, miksi aikuisten ihmisten piti mennä linja-autoon pusertamaan se ruskea ja tahmainen pökäle pöksyihinsä. Aivan kuin joukkoliikenne olisi vihollinen, jolle piti antaa haiseva vastalause. Eikö toimittajilla ole henkilöautoa, jossa antaa viestinsä saapua maailmaan ilman, että kanssamatkustajat joutuvat siitä kärsimään? Käsittääksemme kirjoittajat ovat vihreiden arvojen kannattajia, joten toivottavaa olisi, että tuotos oli edes luomusta koostettu eikä mikään lisäainepaukku. Ja yhtä toivottavaa on, että se kerättiin siististä koirankakkapussiin ja jätettiin lähimpään roskikseen sen sijaan, että olisi pudotettu lahkeensuusta maahan.

Mietimme, mitä muuta reippaat ja riehakkaat toimittajatyttöset voisivat seuraavaksi tehdä viestinnän vallattomuuden ja tiedonvälityksen  rajattomuuden nimissä. Heille on jo ehdotettu ainakin pestautumista vanhustenhoitolaitokseen kokonaisen viikon ajaksi. Siellä he saisivat todennäköisesti ns. toisen käden tuntumaa ulosteisiin, joiden kanssa he ovat jo tottuneet puuhastelemaan, joten siltä osin tekeminen olisi tuttua. Lisäksi saisi aivan uudenlaisen kokemuksen siitä, millaista on tehdä oikeaa työtä. Toki aamupuuron syöttämisestä ja suihkuttelusta voi siitäkin tehdä performanssin, mutta vain pienelle piirille eikä todennäköisesti Valman tekohampaiden peseminen ole ollenkaan niin mediaseksikästä kuin omien hajuhaittojen levittäminen pikavuorossa. Myös vuoro tai pari asunnottomien yömajassa voisi tuntua kivalta, sillä siellä ne omat ominaistuoksut hukkuisivat varsinaiseen tuoksujen kakofoniaan.

Tavallaan me olemme helpottuneita. Suomessa ovat asiat hyvin, jos Ylioppilaslehden puhutuin artikkeli käsittelee nuorisotyöttömyyden, valtionvelan tai ylisuurten päivähoitoryhmien sijaan toimittajien ulosteen tuhrimia housuja. Kyseessä on siten klassinen esimerkki siitä, miten yhdellä typerällä ja huomionhakuisella kirjoituksella voidaan peittää kymmeniä tärkeämpiä asioita. Ehkä  Suomessa on viime päivinä tapahtunut myös aidosti tärkeitä asioita, joista voidaan olla ihan hiljaa, koska kiinnostuksen valokeila on suunnattu kakkakeskusteluun.

Jostain kumman syystä valitsimme ruskeita vaatteita. Pirjon pallollinen kissa-asu taitaa olla jo versio numero viisi eli samanlaisia vähän erilaisilla aplikaatioilla on tehty useita. Purjon Nalle Puh-paita on vaihteeksi saanut seurakseen tummat trikoohousut. Aikaisemmin olemme esitelleet samasta kankaasta ommellun puseron ainakin keltaisten ja vaaleanruskeiden housujen kera.