15.9. Meillä ei ole sotkuista, meillä on meneillään muutos!

Me emme ole erityisen siistejä. Tai tavallaan me olemme siistejä, mutta meidän tavaroillamme on taipumus hakeutua paikkoihin, joihin ne eivät varsinaisesti kuulu. Tunnemme tästä ajoittain suurta tuskaa ja jopa lievää noloutta, mutta onneksi kaikki sellainen on turhaa. Tänään meille selvisi, että kyseessä on täysin meistä riippumaton ja ainoa maailmankaikkeudessa ehdottoman pysyvä asia eli muutos. Sen avulla asiat edistyvät, sillä pysyvyys on pahasta. Se kun jumittaa kaiken, vaikka meidän mielestämme maailma voisi edes joskus vetää henkeä ja olla hetken ajan kutakuinkin valmis.

Muutoksen vuoksi meidän tuleekin vähän väliä (tai meidän tapauksessamme ihan koko ajan) elää jonkinlaisen kaaoksen keskellä. Tämä sekasotku on se, joka vie asioita eteenpäin. Emmepä olisi vielä eilen uskoneet, että nurkkaan unohtunut kerhoreppu, lattialle varmaan jo kaksi viikkoa sitten pudonnut pyyheliina ja rutattu pahvilaatikko ovat asioita, joiden ansiosta kohta tapahtuu jotain mullistavaa ja hienoa, kunhan tätä kaaosta ensin on kestänyt riittävän pitkään. Oudompi luulisi, että kyseessä on tavallinen tai jopa tavallista ankeampi epäsiisteys, mutta me tiedämme, että tämä on jotain suurempaa ja tärkeämpää. Tässä viedään maailmaa eteenpäin niin että heikompia hirvittää.

Muutos on pysyvä ja siksi kaaoskin on pysyvä, ei sille voi tehdä yhtään mitään tai meneillään oleva tärkeä käänne estyy ja kaikki jämähtää niille sijoilleen. Tosin tuo reppu näyttää sekin jämähtäneen paikalleen, koska kukaan ei ole vaivautunut kumartumaan ja nostamaan sitä pois. Nyt kun tiedämme, että sillä on oma tärkeä paikkansa kaiken etenemisessä, emme taida vaivautua koko viikonloppuna sitä pois siivoamaan. Sen sijaan katsomme reppua vähän väliä siltä varalta, että se itse heittäytyy muutoksen kouriin ja nousee itsekseen tuolille asti.

Vaikka me emme erityisesti välitä minkään muuttumisesta, tulee muutokseen erilaisten konsulenttien mielestä suhtautua positiivisesti, koska muuten se syö voimavaroja. Meillä ei ole aavistustakaan, mitä ne ovat, mutta varat ja voimat vaikuttavat joltain aika vaaralliselta. Siksi olemme tänään ottaneet sen kannan, että koska kaaos kuuluu muutokseen ja muutos on kannatettava ajatus, niin lisäämme hieman sekaisuutta ja epäjärjestystä, jotta lopputulos olisi paras mahdollinen. Emme missään tapauksessa halua olla edistyksen tukkeena emmekä toisaalta erityisemmin välitä siivoamisesta, joten heittäydymme muutoksen pyörteisiin täydestä sydämestä.

Koska maailma joka tapauksessa on hieman päälaellaan, istumme jälleen kirjahyllyllä. Täällä on tyhjää, sillä emme halua olla muutosvastarintaisia vaan lisäsimme hieman kaaosta pinoamalla kirjat lattialle. Ehkä nostamme ne takaisin tai sitten ei. Vaatteet ovat letkeät ja rennot. Paidat ovat samaa trikoota, mutta näyttävät vallan erilaisilta, koska resorit ovat eri väriä. Purjo laittoi päähänsä hatun, joka on muuten ommeltu samalla kaavalla kuin edellisen postauksen vakosamettipäähine.