Hyvä kanssaostaja!
Satuitko huomaamaan, että noin kolmevuotias lapsesi huusi kuin sumusireeni ainakin vartin verran tympeimmän töidenjälkeisostosruuhkan kurittamien kansalaisten keskellä? Me muut nimittäin huomasimme tämän mielenilmauksen, pudistimme päätämme ja pidimme sinua - usko tai älä - huonona kasvattajana, vaikka kaverillesi ihan muuta vakuutit. Sanoit nimittäin useaan kertaan, että kyllä maailmaan ääntä mahtuu, ja että jos lapselle antaa periksi, se pompottaa koko loppuiän.
Niinpä sinä et antanut periksi. Lapsesi ulvoi, karjui, nyyhkytti ja aneli pääsyä syliin, mutta sinä pysyit tiukkana. Kunnon kasvattaja ei anna periksi vaan pysyy päätöksessään eli kun tuli sanottua, että et pääse syliin, niin se tarkoittaa sitä, että et sitten pääse. Sillä ei ollut mitään merkitystä, että lapsesi huuto kaikui jättimarketin seinistä kuin kidutetun ahman ulvonta (jota tosin emme ole koskaan kuulleet, mutta todennäköisesti kuuntelisimme mieluummin kuin lohduttoman pikkulapsen surkeaa anelua).
Meille jäi äärettömän epäselväksi, miksi sitä lasta ei voinut ottaa syliin ja halata lohdutukseksi. Aika kapea on sen ihmisen maailma, joka pitää lapsen jokaista pyyntöä pompottamisen oireena. Me olisimme ymmärtäneet kieltosi, jos olisit ilmoittanut, että ei osteta karkkia tai kahdeksaa kiloa kaljamaltaita. Senkin me olisimme ymmärtäneet, jos olisit kieltäytynyt nappaamasta kärryihin jotain kassan luona killuvaa heräteostokseksi tarkoitettua heijastinta tai hiuspompulaa. Valitettavasti me emme ymmärrä, miksi ihmeessä halusit ehdottomasti ja vakaasti kieltää lapseltasi sylin suoman turvan.
Kanssamme päätään kummastuneina pudisti myös kassatoimenhaltija, jolle meitä edeltävä asiakas mutisi jotain itsepäisistä vanhemmista. Niin, aika moni huomasi, että kyse oli sinulle valtataistelusta ja inttävästä periaatteesta, vaikka todennäköisesti katsoit toimivasi korkeimpien äitioppaiden mukaisesti. Kun lapselle on sanonut jotain, niin sitten siitä ei lipsuta, vaikka mitä tapahtuisi. Ei edes silloin, kun tajuaa olevansa erittäin väärässä. Muiden huomioonottaminen tai kanssaeläjien arvostaminen olivat aika kaukana toiminnastasi.
Jos luit tämän, niin älä turhaan vastaa. Kerroit jo sille äitikaverillesi kaiken tarpeellisen eli esikoisesta on tullut pieni hirviö sen jälkeen, kun vauva syntyi. Et saa olla enää lainkaan rauhassa, lapsi roikkuu kotona koko ajan lahkeessa ja kaupassakäynnit tarhapäivän jälkeen ovat ihan kamalia. Olet jopa harkinnut, että pidennät hoitopäiviä siten, että lapsi haettaisiin vasta viideltä, niin jaksaisit paremmin. Esikoinen menee onneksi nukkumaan jo seitsemän jälkeen, joten iltaisin saatte olla yhdessä, sinä ja miehesi ja vauva, joka aurinkoisena lapsena täyttää kaikki päiväsi. Haluatko, että väännämme rautalangasta lisää, vai älysitkö jo, mistä on kyse?
Meillä on kaupassakäyntiasut, joissa voimme tarvittaessa vaikka maastoutua siinä vaiheessa, kun joku hermonsa menettänyt shoppailija ei enää kestä järjetöntä älämölöä. Pirjon vaate on täynnä iloisia sammakoita ja Purjolla on jotain raidallisia ötököitä. Muistelemme, että sammakot on ostettu Eurokankaasta ja ötökät nettikaupasta, jonka nimi on Nimipyyhe. Sitä voimme vilpittömästi suositella, mutta Eurokankaassa (Tampereella) saimme viimeksi niin olematonta palvelua, että taidamme vältellä sitä muutaman kuukauden.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti