keskiviikko 19. syyskuuta 2012

19.9. Mukavuusalueen ulkoreunalla

abc

Kaikenlaisissa huuhaa-oppaissa neuvotaan, että ihmisen tulee mennä mukavuusalueensa ulkopuolelle, jotta saisi kehittymiselleen tärkeitä kokemuksia. Me sanomme tähän, että täyttä puppua. Mukavuusalueemme ulkopuolella meistä tulee erittäin epämukavia emmekä suinkaan kohtaa tunteitamme ja sitä kautta kehity nukkeina niin että heikompaa hirvittää. Ehei, meistä tulee oikeita änkeröisiä, jotka ällittelevät antaumuksella kaikesta ja kaikille.

Tästä alkutekstistä voi päätellä, että meidät on omasta tahdostamme huolimatta työnnetty tekemään jotain asioita, joista emme välittäisi yhtään.  Meitä ei ole helppoa ylipuhua typeryyksiin, mutta joskus menemme vastaamaan näennäisen viattomiin tiedusteluihin myöntävästi, ja joudumme sitä tietä sellaiseen seurausten sekamelskaan, josta kukaan ei halua nähdä edes unta. Niin kävi tänäänkin eli tyhmästä päästä kärsi koko kroppa. Olisi aikanaan pitänyt kieltäytyä muka pienestä järjestelystä, josta parissa kuukaudessa kasvoi hukkakauran mallinen ryöstörönsy. Alkuperäinen muutama minuutti paljastui koko iltapäivän vieväksi tapahtumaksi, joka lyhensi tylsyydessään elämäämme varmasti paljon enemmän kuin mitä mukavuusalueen reunalla keikkuminen sitä pidensi.

Neuvomme siten kaikkia lukijoitamme: jos teille esitetään pikkuruinen, viaton, ihan mitätön toive, joka vivahtaa elämänne ryöstökalastukselta, niin kieltäytykää suosiolla heti. Älkää selitelkö mitään, älkää keksikö tekosyitä vaan sanokaa ihan napakasti että kiitos ei. Muussa tapauksessa saatatte huomata, että teidät raahataan mukavasta, leppoisasta ja sopuisasta elämästänne jonnekin kauas kaikesta tutusta ja kätevästä. Lopulta päädytte epämukavuusalueelle, jossa ei ole rattoisaa olla ja jossa oleileminen ei edes tee kenestäkään aikaisempaa parempaa ihmistä vaan ainoastaan äreämmän ja äkeämmän. Vältelkää kaikkea sellaista, mistä ette pidä, sillä uskokaa tai älkää, epämukavat asiat eivät kasvata ja kehitä kuin kiukkua, vaikka terapiakirjallisuudella elantonsa saavat muuta väittävät.

Onneksi päivän päätteeksi pääsimme rakastamamme moottoriurheilun pariin eli poseeraamme kuvassa ruohonleikkurin reunalla. Lehmusten lehdet ovat aloittaneet jokasyksyisen kilpalaskeutumisensa ja tuossa varpaittemme luona näette tämän vuoden voittajia eli nopeimpia varisijoita. Meillä on päällämme varsin kätevät sadeasut, jotka on vuoritettu kirjavilla kankailla. Pirjolla on vuorina Marimekon unikkoja, Purjolla Disneyn satuhahmoja, joista tietenkään yksikään ei kuvassa näy. Pirjon housutkin on vuoritettu samalla puuvillalla ja lahkeensuita käännetty sen verran, että näette kuviot. Purjon housunlahkeista pilkottavat resorit ihan vähäsen viitan alta. Kunnon sydvestit valuttavat sadevedet suoraa huppuun, jos ei pidä varaansa. Jos päivä kaikkineen olikin kaikkea muuta kuin mukava, olemme sentään edes erittäin tyytyväisiä asuvalintaamme. Sadeasulle on aina käyttöä sadepäivänä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti