5.9. Omenoita yli oman tarpeen

Tänä vuonna niitä taas on, omenoita nimittäin. Viime vuonna puutarhamme puut saivat yhdessä aikaan noin kolme omenaa, tänä vuonna tuotantoa on prosenteissa ja kappaleissa laskien huomattavasti enemmän. Katsokaa vaikka kuvasta, jossa kaikkein nuorin ja kokemattomin puu yrittää epätoivoisesti pyristellä runsassatoisena.

 

Pitäisi varmaan olla iloinen, että luonto näin runsaskätisesti jakelee antimiaan, mutta meille niin tyypilliseen tapaan asia synnyttää myös akuuttia marmatusta. Mihin oikein joudumme kaiken tämän tuotannon kanssa? Hedelmiä on niin paljon, että järkevämpi puristuttaisi ne mehuksi, mutta me emme siihen souviin lähde. Hirmuinen työ! Kerää, pese, pakkaa, kuljeta, kanna ja raahaa - ja tuossa on vasta se, mitä pitää tehdä omenoille ja pulloille, ennen sitä pitää ne pullot tai kanisterit hankkia tai pestä, kellarista raivattava säilytystilaa ja elämä muutenkin järjestettävä siten, että sovittuna aikana on sovitun omenamäärän kanssa mehustamolla. Sisäinen marttamme ei tähän aikaan vuodesta jaksa herätä vaan nukkuu varsin tyytyväisenä Ruususen unta siinä kohdassa, missä muut havahtuvat ilman prinssin suudelmaakin keittelemään hilloja ja soseita.

Meillä siis syödään omenoita sen sijaan, että niitä innolla säilöttäisiin. Omenapiirakoita on tehty reseptillä ja ilman. Erityisen helposti tuo viimeksi mainittu onnistuu kaupan valmistaikinasta. Lisäksi on kokeiltu uuniomenoita, kaurapaistoksia ja kaikki muitakin ehdottomasti terveydelle vaarallisia tapoja tuhota odottamattoman runsas omenasato. Koko ajan olemme hieman pelänneet, että terveysviranomaiset saapuvat meille ja kertovat soosoo -sormi ojossa, miten oikeaoppisesti tulisi toimia, jos luonnon tarjoilut ovat ylitsevuotavaiset tai tässä tapauksessa siis puusta putoavaiset. Ei vaniljakastiketta, ei kermavaahtoa, ei sokeria vaan omenoita sellaisenaan ja mielellään korkeintaan kaksi päivässä, sillä se määrä pitää lääkärin loitolla, mutta toisaalta ei vielä anna tuhoavan paljon hedelmäsokeria aivoja rappeuttamaan.

Kummallisinta tämän vuoden omenoissa on se, että niissä ei ole matoja. Mehän emme hoida hedelmäpuitamme mitenkään eli emme ruiskuta hyönteismyrkkyjä tai edes vaivaudu nuorennusleikkelemään niitä keväisin. Olemme suvaitsevaisia ja sallimme luonnon osallistua hedelmistä nauttimiseen. Joka tapauksessa nyt on muistimme mukaan ehdottomasti siistiomenaisin vuosi, joka saattaa johtua siitä, että viime vuoden kolme omenaa eivät riittäneet tyydyttämään omenatuholaisten ruokahalua. Ilman einestä jääneet öttiäiset kuolivat nälkään eikä seuraava sukupolvi ole vielä löytänyt valkean kuulaamme kuorelle.

Me olemme menneet piiloon siltä varalta että joku kuitenkin keksii ehdottaa mehunpuristustuokiota tai soseutussessiota. Vaatteemme ovat sopivasti valjun vaaleanpunaisia. Purjolla on paidallinen dalmatialaisia ja Pirjolla My little pony aplikoituna etumukseen.