Kuvassa olemme me ja saappaat. Tässä vaiheessa olemme jo kavunneet saappaista pois, mutta kuten huomaatte, ne ovat meille aivan liian isot. Nämä mustat monsterijalkineet kuuluvat otsikossa mainitulle valantehneelle tekstiviestimiehelle, jonka ansiosta pääsimme eilen kurkistamaan ihan oikean kasarmin sisuksiin.
Olemme aika täpinöissämme voidessamme kertoa lisänneemme muutenkin jo kohtalaista yleissivistystämme kunnioittamalla läsnäolollamme valatilaisuutta ja ohimarssia. Tilaisuus oli arvokas ja kohtalaisen kylmä elokuiseksi ulkoilmatapahtumaksi, celsiusasteita maan pinnassa oli noin 11. Silti runsaslukuinen katsojajoukko oli pukeutunut kalenterin eikä lämpömittarin mukaan. Suosittelemme toimimaan jälkimmäisellä tavalla, sillä siten ei jäädy. Tämä siis tiedoksi niille muutamille, joilla oli minitopit, shortsit ja pikkuruinen pusakka turvana kalseaa viileyttä vastaan.
Siltä varalta, että joku ei ole koskaan päässyt vastaavaan tapahtumaan, kertaamme lyhyesti juhlatilaisuuden kulun. Ensin piti löytää juhlapaikka, joka oli piilotettu kasarmien taakse. Kasarmi on iso rakennus, jossa asuu vihreitä miehiä ja muutama nainen. Juhlapaikan nimi oli urheilukenttä. Siellä piti itse älytä, että yleisön ei sopinut mennä seisomaan hiekkakentälle. Jos ei tätä tajunnut, tuli sotilaspoliisi ohjeistamaan kuuluvalla äänellä, että kulkureitit vapaaksi. Meitä ei tarvinnut ohjeistaa, sillä olimme valinneet itsellemme mukavan paikan pienessä rinteessä. Siitä näki kaiken tarvittavan. Tai olisi nähnyt, jos eivät ikävät pitkät ihmiset olisi tunkeneet eteen.
Varsinainen tilaisuus alkoi torvisoitolla ja selostuksella tapahtuman kulusta. Sitten oli lisää musiikkia ja sen tahdissa paikalle marssi hirmuinen määrä sotilaita, jotka siinä marssiessaan pöllyttivät urheilukentän hiekasta ilmoille oikein mittavan pölypilven. Jos jossain ei pölyä noussut ilmaan tarpeeksi paljon, jatkettiin marssia ihan siinä omalla paikalla siihen asti, että saatiin lupa lopettaa polvien nostelu ja käsien reipas heiluttelu.
Seuraavaksi joku kuulutti, että hän ottaa joukot haltuunsa. Sen jälkeen tämä joku komenteli asentoa ja lepoa ja asetta selkään ja selästä pois ihan kuin ei osaisi päättää, mikä nyt olisi hyväksi milloinkin. Meitä se vähän nauratti. Olisi nyt yhdellä kerralla tehnyt tiettäväksi, mitä tahtoo, niin olisi selvitty sieltäkin paljon nopeammin pois palelemasta. Kun tämä joku oli aikansa miettinyt ääneen, mitä tehtäisiin, oli aika lausua vala ja laulaa valalaulu. Se oli hyvin isänmaallinen hetki ja mekin ymmärsimme pitää suumme kiinni. Lopuksi joukot saivat marssia sieltä kentältä pois omille kasarmeilleen syömään hernekeittoa läheistensä kanssa. Jälkiruuaksi oli Suffeli. Sekin oli aika isänmaallista.
Kasarmilla mekin saimme tutustua tupiin ja kaappeihin. Kaapeissa vallitsi ns. etupainotteinen järjestys eli ne näyttivät olevan täynnä hyvin siistejä pinkkoja, mutta niiden takana vallitsi kaaos. Lisäksi meille pidettiin luento siitä, mistä nyt oikein on kyse. Luennon piti kapteeni, joka kertoi, että hänelle saa soitella aina, kun on asiaa. Meistä se oli lohdullinen tieto. Tosin myös paikalla ollut tekstiviestimies (entinen alokas) kertoi, että käytännössä kaikilla on kännykkä aina mukana, joten kapteenia ei kannata vaivata kyselyillä siitä, onko varusmiehellä repussa tarpeeksi monta paria kuivia sukkia.
Sitten meidät häädettiin minuutissa pois tuvista ja poistuimme munkkikahville sotkuun, jossa petyimme pahemman kerran. Siellä oli oikein siistiä, vaikka noin viisi tuhatta vierasta oli käynyt ennen meitä kahvilla. Lopuksi saimme seurata lomallelähtöä, jossa kaikkein tärkeintä näytti olevan se, että ei ota asetta mukaan ja toisaalta muistaa huutaa muiden mukana oikein kuuluvasti jotain sille yllättäen kuuroksi tulleelle kapteenille.
Koko tässä touhussa suurin meitä kummastuttava asia olivat juhlaan saapuneet vieraat, jotka kaikesta päätellen vihaavat ihan aidosti omia lapsiaan. Siellä varuskunta-alueella oli todella paljon tupakointipaikkoja, siis todella, todella paljon suhteessa siihen, että meillä on joku sellainen tupakkalaki. Silti osa vieraista poltteli tupakoitaan kesken valajuhlan ja paraatin, ja lopuksi heitti sen tumpin maahan täysin tietoisina siitä, että oma lapsi (todennäköisesti poika) joutuu sen sieltä siivouspartiossa siivoamaan. Tupakointi siis todistettavasti pienentää aivokapasitteettia ja heikentää näkökykyä, koska me tupakoimattomat kyllä näimme sallitut tupakointipaikat ja ymmärsimme, miten niitä tulisi käyttää. Hyi teitä te haisevat vieraat, inhosimme teitä eilen ja inhoamme tänäänkin. Tyhmiä olette!
Tähän loppuun laitamme vielä kuvat asuistamme, jotka pääkuvassa jäivät jotenkin saappaiden varjoon. Puserokangas on kangaskauppa Wexleristä, housukangas muistaaksemme Eurokankaasta.
Kannattaa huomata, että vaikka puserot äkkiseltään näyttävät samoilta, ovat ne kuitenkin eri sävyjä. Pirjolla väritys on keltaisempi kuin Purjon puseron oranssit vivahteet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti