Flunssa-aalto on yltänyt meille asti. Tavoillemme uskollisina emme suinkaan ole sairaita vaan ainoastaan kiukkuisia. Suosittelemme tätä kaikille muillekin. Miksi ihmeessä käyttää kuumemittaria ja potea päänsärkyä, kun voi ihan ilman sen virallisempia mittauksia olla kärttyisä, yskiä keuhkonsa pihalle ja miettiä, miltä tuntuu, kun omat silmät tuntuvat limaisilta. (Jos sanavalinnat aiheuttavat pahoinvointia, niin ihan oma vikanne, älkää lukeko!)
Sairastelemisessa on runsaasti hyviä puolia. Sitä tuntee olevansa vähän niin kuin enemmän elossa, kun nenä vuotaa koko ajan, niveliä särkee ja nukuttaa. Kaikki yleensä ihan tavalliset asiat saavat eksoottisia vivahteita, sillä harvoin sitä syödessä joutuu pitämään nenäliinaa toisessa kädessä ja haarukkaa toisessa. Silmät, joiden olemassaoloa normaalisti tuskin huomaa, ovat nyt heleän punareunaiset ja kipeät. Hienoa, että elimistö aina välillä muistuttaa, että itsestäänselvinä pidetyissä osissa on tuntoaistia.
Koska meidän mielestämme tämä sairaus on jakamisen arvoinen, olemme käyneet mahdollisimman monessa erilaisessa julkisessa tilassa jakamassa virusinfektion ilosanomaa. On vasta elokuu, ja ensimmäinen jalat alta nappaava flunssa on jo saavuttanut suuret massat. Tästä syksystä tulee vielä hauska, kun virusvyöry toisensa jälkeen saavuttaa uhrinsa. Suosittelemme hankkimaan vastalääkkeeksi paljon C-vitamiinia. Se ei paranna, mutta on aina hauskempi olla kipeänä, jos lääke maistuu hyvältä.
Vaatepuoli on suoraa Marimekon tilkkukopasta. Pirjon mekossa on yhdistetty kuviollista puuvillakangasta ja omenanvihreää collegea. Jotta muuten niin tylsään mekkoon saatiin edes jotain säpinää, aplikoitiin eteen ooga booga -kuvio. Heti saatiin asuun selkeästi oma ilme ja juju. Purjo päätti olla tyylikäs mustavalkoisissaan, mutta hänenkin paitaansa kiinnitettiin koirakuvio.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti