Olemme periaatteessa hyvin epäpoliittismatemaattisia, mutta jostain syystä olemme tänään omenanpoiminnan ohessa suorittaneet laskutoimituksia suurilla ja pienillä luvuilla. Laskuharjoituksissamme on kantavana pohjana ollut niin moneen kertaan antaumuksella käsittelemämme jokamies, joka tällä kertaa kerää kiviä eikä suinkaan marjoja, koska ne on aikaa sitten metsistä raahattu pois. Nyt on siis aika käyttää oikeuksia muihin kohteisiin.
Kaikki sai alkunsa siitä, kun luimme netistä ohjeita niille, jotka ovat aikeissa ottaa toisen maalta kiviä omaan pihaansa tai mihin itse kukin nyt kiviä käyttääkin. Ministeriön virkamiehen mukaan jokamiehenoikeudella saa ottaa myös maa-ainesta, kunhan määrä on vähäinen eli arvo ei ylitä 20 euroa.
Tonni eli tuhat kiloa soraa maksaa halvimmillaan ilman kaikenlaisia veroja suunnilleen 2 euroa (hinta on reilusti pyöristetty keskiarvo erilaisista soralajikkeista, joten sitä ei pidä nyt ottaa ihan pilkuntarkasti). Näin tuo ympäristöministeriön virkamiehen suosittama vähäinen, alle 20 euron arvoinen määrä jokamiehenoikeudella otettavaa maa-ainesta olisi semmoiset rapiat 10 tonnia eli äkkiseltään laskettuna vähän yli 15 henkilöautolla kiskottavaa peräkärryllistä.
Samainen virkamies määrittelee pihapiirin eli jokamiehenoikeuksien ulottumattomissa olevan alueen suunnilleen seuraavasti: "Pihapiiri käsittää vain asunnon välittömän lähistön. Pihapiirin tulee olla pihapiirikäytössä, jotta ulkopuolelta tulija huomaa saapuvansa yksityiseen käyttöön ajatellulle piha-alueelle. Pihassa tulisi olla pihan tunnusmerkkejä kuten hoidettua ympäristöä tms." Rakenteilla olevilla tonteilla ei ole mitään pihapiirin merkkejä, joten ne ovat jokamiehenoikeuden perusteella paikkoja, joista saa ottaa vähäisiä määriä eli alle 20 euton arvosta maa-ainesta. Missään kun ei määritellä, pitääkö jokamiehen keräämien tuotteiden olla alunperin kasvaneita tai sijainneita keruupaikallaan vai saako poimia myös paikalle tuotuja kasveja, oksia tai kiviä. Ja jos marjoja saa kerätä haravaa muistuttavalla raastajapoimurilla, voinee soraa ottaa lapiokaupalla tai vaikka pienellä kaivurilla, kunhan tyytyy vähäisiin määriin.
Laskutoimituksemme avaa aivan uudenlaisia mahdollisuuksia käyttää hyväkseen jokamiehenä olemista. Miksi ostaa lapsille hiekkaa laatikko täyteen, kun kivien keräämisen ja hiekanjyvien laskemisen varjolla voi hakea joltain tontilta, ei siis pihasta, muutaman peräkärryllisen ihan ilmaiseksi. Enää ei tarvitse toteuttaa jokamieheyttään ratsastelemalla polkuja muiden taimikkoihin tai järjestämällä maksullisia leiriytymisviikonloppuja toisten mailla vaan reviirinsä voi laajentaa taajamaan. Lähellä kotia on runsaasti luonnon antimia, jotka ovat vapaasti napattavissa eikä enää tarvitse vaivautua metsiin hyttystensyötiksi. Ja mikä parasta, nyt ei jokamiehen vastapuolena olekaan ahne maanomistaja, joka ei halua kenenkään kulkevan maillaan vaan reipas uudisrakentaja, jolle ei varmaankaan ole haittaa pienen soramäärän siirtymisestä toisiin pihoihin. Tuskin hän olisi koskaan ennättänyt sitä kaikkea käyttää.
Ilahduimme oivalluksestamme niin, että laitoimme päälle timanttia ja kimalletta. Yläosat ovat samanlaista paljettikangasta, mutta muuten teimme omanlaisemme valinnat. Pirjo halusi vaaleanpunaista tylliä ja Purjo paksua satiinia. Nyt tarvittaisiin vain juhlat, asut olisivat jo valmiina.
Kivethän on aika kalliita, kun niitä menee kaupasta ostamaan - siinä sitä onkin räknäämistä, kun rahtaa hakkuuaukiolta metsäkoneen säpälöimiä kiviä kukkapenkin reunalle, että millon pitää loput hakee toisen mailta...
VastaaPoista