lauantai 18. elokuuta 2012

18.8. Täydellinen turhautuminen ja vahva petosepäily

Kuten huomaatte, meillä ei tänään ole kuvaa. Olemme taas kerran joutuneet taisteluun Photobucketin kanssa ja hävinneet sen. Suuri ja mahtava kansainvälinen kuvapalvelu ei suostu yhteistyöhön kanssamme, vaikka miten kiristämme, uhkailemme ja melkein lahjomme sitä. Olemme ajautuneet sen julistaman yksipuolisen vähintään kahden päivän mittaisen välirauhattomuuden uhreiksi.

Uhreja on viime viikkoina ollut muitakin. Olemme kulmakarvat koholla seuranneet Enkeli-Elisa -keskustelua, josta emme oikein saa mitään tolkkua. Meille on jäänyt kovin käsittämättömäksi se, mistä koulukiusaamiskirjan kirjoittajaa syytetään. Poliisille on tehty tutkintapyyntöjä milloin mistäkin alkaen siitä, saako blogia kirjoittaa väärennetyllä henkilöllisyydellä päätyen siihen, onko kirjoittaja saanut taloudellista hyötyä tekosistaan. Kaiken yllä leijuu mystinen vaatimus siitä, että faktaa ja fiktiota ei saisi sekoittaa keskenään, ettei kenellekään tule paha mieli.

Meidän mielestämme kyseessä on pelkästään nerokas mainoskampanja, johon hyvin monet aikuiset sinisilmäisyyksissään lankesivat. Nuorille on toitotettu jo vuosia medialukutaidon tärkeydestä, mutta aikuiset näköjään uskovat kaiken, minkä netistä löytävät. Kun joku sitten kertoo, että hups, se olisin osittain ja enimmäkseen satua, ei aikuinen lukija nolostukaan vaan kimmastuu. Häntä on petetty ja se on väärin.

Todennäköisesti nämä "julman kirjailijan viattomat uhrit" ovat juuri niitä, jotka uskovat mainosta, jonka mukaan yhdeksän kymmenestä naisesta valitsee tietyn kasvojenpuhdistusaineen. Heitä ei kiinnosta se, mitä ihmettä valitsee yksi oman tiensä kulkija tai edes se, keitä nämä yhdeksän oikein ovat ja koska heiltä on asiasta kysytty. Ehei, he uskovat kuulemaansa ja lukemaansa, koska he haluavat uskoa siihen.

Ihan samalla tavalla moni halusi uskoa Enkeli-Elisan olleen olemassa, koska blogisti-isä niin sydäntäsärkevästi tyttärestään kirjoitti. Kun selvisi, että se isä oli oikeasti nainen, joka aika laskelmoivasti kirjaansa myydäkseen raportoi tunteista ja tuskasta, lukijoille tulikin paha mieli ja pettymys. Hetken aikaa oli saanut kuulua yhteisöön, joka kauhisteli Elisan kohtaloa, arvuutteli käymäänsä koulua, antoi sanallista sapiskaa kiusaajille ja nyrkki pystyssä vaati jotakuta tekemään jotain. Sitten se yhteisö osoittautui harhaanjohdettujen laumaksi, jossa halu uskoa oli ohittanut järjenkäytön. Niinhän se on, että monta ihmistä ei voi olla väärässä, joten väärintekijä ja perisyyllinen on kirjailija, joka ovelasti keräsi huomiota asialleen.

Täällä tykönämme mietimme, olemmeko mekin syyllistyneet petokseen. Kaksi nukkea pitää blogia ja ajattelee omituisia - voiko sellainen olla totta? Kolkutteleeko ovellamme pian poliisi, joka haluaa varmistaa, että me ihan omin pikkusormin näpyttelemme tietokonetta? Ja se kaikkein mielenkiintoisin: missä ihmeessä on mahdollinen taloudellinen hyöty?

1 kommentti:

  1. Juu, ei auta, vaikka kirjassa lukee että osittain fiktiivinen... ehkä se on liian vaikea sana joillekin?

    VastaaPoista